Valinnat 2: Labyrintti


Lila piikkisen näköinen, mutta pehmeä kukka

 

Kävelin korkeiksi kasvaneiden heinien joukossa etsimässä perhosia ja huomasin olevani hieman eksyksissä. Edessäni oli useita heikosti tallottuja polkuja. Arvelin kotipolkuni olevan suoraan edessäni, mutta poikkesin silti vasemmalle. Polulla näkyi loppukesän kauniita violetin sävyisiä ohdakkeita, joissa saattoi ruokailla parvittain ohdakeperhosia.

Löysin takaisin polkujen risteykseen nokkosten polttamat kihelmöiden, mutta lompsin vaistoni vastaisesti vielä oikealle. Illan hämärässä kammersin lähtöpisteelle ilman perhoshavaintoja. En voinut uskoa, etten ollut löytänyt edes yhtä nokkosperhosta. Umpipettyneenä ja vaatteeni täynnä takiaisia käännyin katsomaan taakseni. Viimeinen siivu aurinkoa osui maagisesti leijuvaan suruvaippaan, jonka perässä lähdin takavasempaan. 

Tuli pimeä. 
En enää löytänyt kotiin.

Punakeskustainen piikkinen kukinto

Valinnat-sarja jatkuu...

Kommentit

  1. Etsiessäsi kadotit.
    Kotiin kulkiessasi eksyitkin.
    Löytää ja kadota voikin niin monella tapaa.
    Kadotessaan löytyy.
    Löytäessään kadottaa.

    Viimeinen valosäde johdattaa tutulle polulle.
    Koti on siellä missä olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Elämän mystisiä vastakohtaisuuksia. Rohkeus on usein hyvästä, mutta intuitionsa vastaisesti suin päin ajelehtiminen ei niinkään.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!