Pieni parvekepuutarha osa 2
Aurinko lämmittää
hellivät helmet hoitavat
valkeat
päivänvarjot
vuoron perään
aukeilevat
kun ujous katoaa näyttämöllä
kukistansa
riisuutuvat
venyttelevät
tummuvat
kunnes punehtuvat
taitavien
keittäjien hoivissa
sopivasti
polttavat
varmasti olet
vesi kielellä
varmista
vesilasi varalta
hus ampiainen
älä satoani varasta-
tai pölytä sittenkin
kukkia vaan
niin marjani
jatkavat kasvuaan
Siemenet kylvettiin 4.4.20 ja ensimmäinen chilisato valmistui 16.9.20.
Pienin pääsi suoraan pensaasta spagettikastikkeeseen.
Loput laitettiin hyötykasvikuivuriin kahdeksaksi tunniksi.
Saapa nähdä, miten kuivatun chilin käyttö ruoanvalmistuksessa sujuu.
Kasvatusprosessi on joka tapauksessa ollut antoisa! 🌶🌶🌶
Upeita kuvia ja mainioita juttuja!
VastaaPoistaKiitos! 🧡
PoistaWau! Upeaa! Luomuksesi ovat upeita, jopa vatsanpohjasta kutkuttavia. Piti lukea runo kolmesti, viimeisellä kerralla tunsin jopa chilin hedelmäisem maun suussani :P
VastaaPoistaKiitos mahtavasta palautteesta! 🔥
PoistaMinun kengässänikin hiersi jokin - se oli runon siemen! Siitä alkoi viljelyskausi joka vaati ravintoa ja rakkautta. Sanankorjuukausi saapui ja toi kirjallisuuspalkinnon josta en edes osannut uneksia. Terkut minulta, myös Mediapinnan kautta Suomi 100 - osallistujalta, Ruotsin länsirannikolta. Runosi ovat pehmeästi koskettavia!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja mukavasta palautteesta. Ja paljon onnea kirjallisuuspalkinnosta Suomi 100-kollegalle!
Poistaei taida toimia tämä kommentointi
VastaaPoistaKyllä se toimii. Kommentit tulevat julkisiksi kunhan olen ne ensin vahvistanut ☺.
PoistaTaltutit polttavan chilin sanoillasi pehmeään muotoon.
VastaaPoistaEi kirpaise suloinen sanasalaatti suussani.
Mutta lautaselleni en sitä huoli.
Tämä muoto sopii minulle.
Kiitos kommentista! Minäkin vasta opettelen chilin käyttöä. Kun sitä laittaa vain ripauksen, sopii melkein ruokaan kuin ruokaan. Luulen, että olen syönyt chiliä tietämättänikin monessa ravintola-annoksessa.
Poista