Ihmeelliset ovet

Päivitetty 19.2.20




Hän oli tullut osastolle
samalla oven avauksella aamuvuorolaisten kanssa.
Leijui kai aamupesujen
aikaan katonrajassa. 
Päiväkahveja ei mummo enää pystynyt nauttimaan
edes nokkamukista 
pullamössöstä puhumattakaan.
Yöksi kärrättiin
päiväsaliin happiviiksineen. 
Oli helpompi yökön siinä seurata.

Keskiyön kierroksen jälkeen istuin mummon viereen ja
otin hänen kätensä omaani.
Katselin hänen luisevaa olemustaan. 
Kuuntelin hengitystä.
Löysin vaimean pulssin.
Happi toimi. Vaippa puhdas.
Virtsaa pussissa millin verran.


Hengityksessä korinaa.
Hän lähestyi.
Hönki huoneen täytteenä
etsien itselleen tanssiparia.
Juuri ja juuri aistittava 
nytkähdys kädelläni.

Hiljaisuus.
He lähtivät.

Sopersin Isä meidän.
Pyysin Jumalalta, että 
ottaisi tämän ihmisen vastaan.

Palasin todellisuuteen 
ikuisuuden ovelta klo 2.04.
Oli soitettava päivystävälle.






Vainaja pestiin vaitonaisesti.
Silmiin aseteltiin laput
ja leuka sidottiin harsolla.
Lakanaan laskostettiin risti ja 
hänet peitettiin kokonaan.

Kärräsin sängyn potilashissiin.
Työntelin ruumista
pimeillä käytävillä 
etsien ovea Obduktio.
Pelkäsin, että jotain tapahtuisi. 
Pelkäsin näitä ovia.

Kun jätin sairaalan taakseni, 
väsynyt aamu valui poskille.
Kirpeässä auringossa 
laskeutui hiljakseen hartaus.

Olin saanut kunnian olla saattaja.







Kommentit

  1. Todella kaunis hetki ja teksti <3. Kiitos! Mäkin haluan kuolla niin, että joku pitää mua kädestä ja saattaa...tuntemattoman porteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❣ Runo juontuu unohtumattomasta tositapahtumasta perushoitaja-ajoiltani. Kaikilla toivois olevan lähdön hetkellä saattaja. Saattohoito on yhteiskunnallisesti aliarvostettua, vaikka jokaiselle vuorollaan koittaa se hetki.

      Poista
  2. Itketti. Ei niinkään surusta, vaan siitä, ettei tämän lähtijän täytynyt lähteä yksin. Hänet saatettiin loppuun asti ja kun ote elämästä irtosi, käteen tarttui toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit lukukokemuksesi (vai monikossako)❣ Muakin itkettää tämä aina... Ajatus siitä, että joku ottaa vastaan, on lohdullinen.

      Poista
    2. Lohtua ihminen tarvitsee, ja toivoa. Uskoa, jokainen omanlaistaan, siitä mitä on sitten kun. Ei tarvitse lähteä tuntemattomaan, eikä yksin.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!