Pajun lohdutus

Pajun lohdutus


Tyhjä penkki, siihen hämmentyneenä lysähdän lohtunani vain pajunkissojen pehmeät posket ja vielä niin unisesti lämmittävät valonsäteet. Katseeni kaarrellessa kaukana pitkin taivaanrantaa
mietin, miten pikkuruinen asia voikin yhtäkkiä mullistaa kaiken.

Samassa ymmärrys raottuu,
mystistä-

mitä täällä oikein tapahtuu?
Kiertolainenko muka 
lopulta tervehdyttäisi ihmisyyttä?

Auttaisi löytämään
lääkitsevät ajatukset,
lämmittäisi sydämet, 
saisi kaipaamaan kohtaamisia,
ehkä nauttimaan hymyistä,
mikroilmeistä silmäkulmissa
Pajun lohdutus

ja kohta palaisi 
halusta lukea ihmiseleitä-
heilautuksia, rapsutuksia, kohautuksia.

Alkaisi kaivata kosketusta,
oppisi kuuntelemaan uudestaan,
puhuisi iloksi ja nauruksi,
olisi herkkä itsensä
ja silti vahva tarpeen
tullen puolustautumaan.
Muista tulisi meitä
ja yhdessä selviäisimme tästä.

Illan eteisessä kopistelevat pitenevät varjot ja järven pinnasta helähtävät 
helmiäispilvet laajentavat taivaan.

Huomenna elämänoksat vihertävät.




➽➽➽ Lue aiheeseen liittyvä runo tästä

Lue tietoa monimerkityksellisestä pajusta tästä




Kommentit

  1. Jotain piti tulla,
    jotta heräisimme näkemään.

    Ihmisen muisti vain on lyhyt,
    jokainen sukupolvi tarvitsee omat oppinsa ja muistuksensa.

    Pelkäänpä, että tulevaisuudessa
    kiertolainen lähtee liikkeelle useammin. Missä asussa milloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa olla. Herätys on ajoittain tarpeen- itse kullekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!