Harmaa taivas

Luulin, että hermostutin taivaan 

Se roiskui päälleni rakeitaan viskoen 

ja minä kiirehdin tutisemaan katoksen alle

Mutta ei se niin ollutkaan-

taivas kasteli vain maata

Se oli taivaan tehtävä 

eikä liittynyt mitenkään minuun

Lähdin astelemaan sumuista tietä,

sulamisen äänet 

rasahtelivat puistikossa

Istahdin hetkeksi lumiseen syliin, 

maa väreili tarkoitustaan-

sielunsadetta 

             poskilleni

ilma tuli täyteen pisaruutta

happea,

         uutta juurevuutta

Taivas harmaana silloin,

    tuoksui varovainen kevät  

***

Ihmisellä on kyky intuitiiviseen ajatteluun. Intuitioon voi useimmiten tukeutua ja sitä voi myös tietoisesti harjaantua kuuntelemaan. Toisinaan on kuitenkin hyvä ottaa pari askelta taaksepäin, rauhoittaa mielensä ja tarkastella tulkintojaan rationaalisemmin. 

Mitä jos ratkaisua ei ole löydettävissä kummallakaan keinoin? Ei selkeää valkoista tai mustaa, vain harmaan eri sävyjä. Harmautta, joka on usein odottelua, kannattaakin opetella sietämään. Uskoa, että asiat loksahtavat kohdilleen oikealla hetkellä. Luottavaisella mielellä on helpompi hengittää.  

***

Värikkäämpää puustoa löytyy KirkasHetkestä. Kurkkaa tästä!