Ja aina silloin kuu




Eivät ne vedet tummia olleet,
hauraita vain

Hajosivat puroiksi 
melkein hipaisusta
ja vesi pääsi juoksemaan
poskenmutkaan vapaasti

aika ajoin

Ja aina silloin kuu
katsoi minuun hellivästi
täytenä ja lohdullisena

Se kuiskasi, miten voisin
itseäni ymmärtää ja
nousta vuorovetten aalloille

luottaa siihen, 
että 
kaikki ajat päättyvät joskus-
           
            ne päättyvät vapauteen

Kuu taipui rähmälleen veteen
jäin sen kylkeen kelluttelemaan.







Galleria KirkasHetkessä on taidetta ja runoutta unesta, joka on meille kaikille niin tärkeä. Pääset lukemaan postauksen tästä

Kaunista heinäkuuta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Ihanaa, että kommentoit!