Ja aina silloin kuu

Eivät ne vedet tummia olleet,
hauraita vain

Hajosivat puroiksi 

melkein hipaisusta
ja vesi pääsi juoksemaan
poskenmutkaan vapaasti

aika ajoin

Ja aina silloin kuu
katsoi minuun hellivästi
täytenä ja lohdullisena

Se kuiskaili, miten voisin
itseäni ymmärtää ja
nousta vuorovetten aalloille

luottaa siihen, että 

kaikki ajat päättyvät joskus-

           

            ne päättyvät vapauteen

Kuu taipui rähmälleen veteen
jäin sen kylkeen kelluttelemaan.

🌝 Lue seuraavaksi ->Heinäkuinen herkkuyllätys

🌝 KirkasHetkessä on taidetta ja runoutta unesta, joka on meille kaikille niin tärkeä. Pääset lukemaan postauksen tästä. 

🌝 Kaunista heinäkuuta!