Amanda

Surulla oli jo jonkin aikaa ollut osansa asioiden kulussa. Mummo hissutteli lepopaikasta toiseen ja nukahteli vähän väliä. Kävelystä oli tullut kompurointia eivätkä tassut meinanneet pitää parketilla. 

Joskus Amanda jaksoi hetken leikkiä etsimisleikkiä tai seurailla emännän kanssa siilien ja lintujen touhuja. Toisinaan se virkistyi lenkille, niin kuin ennen vanhaan. Täytyihän sen käydä tervehtimässä naapuria, jolta sai juustoa ja eräitä, jotka tarjoilivat makkaraa. 

Oli sillä muitakin tärkeitä korttelikontakteja, kuten kissa nimeltään Pyry-Matti. Jos yhtään tunsi Amppua, olisi ollut hyvin hämmästynyt kuullessaan, että ne jopa ruokailivat samasta kupista! 

Amppu oli kesän aikana tavannut myös perheenjäseniään, sillä se oli korkeasta iästään huolimatta tottunut juna- ja automatkustaja. Jäähyväisiä oli siis pikku hiljaa jo jätetty. 

Lopulta Ampun toimintakyky heikentyi niin, ettei siltä onnistunut hädällä käynti kuten koiralle olisi ominaista. Siskoni pyysi minut luokseen, sillä hän tarvitsi tukea vaikean päätöksen tekemisessä. 

Seuraavana päivänä Amppu sai syödä koiran suklaata niin paljon kuin halusi. Sitten lääkäri tuli kotikäynnille ja se sai huomaamattaan rauhotuspiikin. Keikahdimme kaikki kolme siskonpedille levitetylle fleecelle.  

Silittelimme Amppua, kun lääkäri pisti toisen piikin. Pian tuli kolmas, joka oli lopullinen. Se, joka lähetti ystävämme enkeleiden matkaan.

Tilanne oli raastava eikä kyyneileitä voinut mitenkään pidättää. Toisaalta hetkessä oli kauneutta ja helpotustakin, sillä tiesimme, että aika oli ollut oikea. Rutistimme Amppua syleissämme vielä kerran ja siskoni kääri sen ruumiin fleeceen. Lääkäri otti Ampun mukaansa viedäkseen tuhkaukseen.

Kiitämme eläinlääkäri Pertovaaraa kiireettömästä ja kivuttomasta eutanasiasta sekä empatiasta meitä surevia kohtaan.

Amandalle pidettiin pienet hautajaiset mökillä ja sen tuhkat siroteltiin alppiruusupensaan juurelle. Kirjoitan tätä postausta 26.10.2021. Tänään Amppu olisi täyttänyt 17 vuotta. Vaikka tassunjäljet lumessa sulavat, sydämistämme ne eivät häviä koskaan.

Amanda muutti noin 10 vuotta sitten sisareni Johannan luokse perheeni terveyssyiden vuoksi. Ampun myötävaikutuksesta Johanna perusti koiratrimmaamo Parturrin Helsingin Malmille. Hänellä on lempeä, koiralähtöinen tapa trimmata ja hoitaa kotikoiria. 

Klikkaa Parturrin 

kotisivuille tästä 

Facebookiin tästä  

Instagramiin tästä  

Lämmin suositus! 

🧡🧡🧡

Lue seuraavaksi Valkoinen susi tästä