Syreenien alla

Syreenien luona                               vieno violetti valo

Katson sinistä taivasta-             se on jotenkin vino

Kuuluuko taivaan olla läpikuultava

                                    minkä väristä ilma on

Tuo hattarapilvi on sokerista            ei täysin kelpaamaton

Maalaan taivaanrantaa-                            se tummuu tuolta kaukaa

Pääseekö laskeva kajastus vielä loistamaan verhon takaa

Ilta tuoksuu jo heinäkuulta         tuo aurinko   näyttää ihan kuulta

On jo niin painavat luomet    

                                  syreenien alla                                                                                                                                                       lempeät unet

Runon hetkessä on rentoutta ja kesäistä lämpöä. Lempikukkani tuoksuvat ja luovuuskin kukkii. 

Siinä on myös riimittelyntynkää, mitä en kovin usein harrasta. Ehkä se tuo keveyttä siveltimeen, ettei tunnelma yhtäkkiä kääntyisi takakireyden puolelle. 

Silloin kannattaisikin jättää työ hetkeksi rauhaan ja vetäytyä tekemään aivan jotain muuta. Luovuus ja mielen kireys kun eivät oikein sovi samoille taajuuksille.

Tässä postauksessa tiivistyy oman positiivisen kehäni perusainekset: runojen kirjoittaminen, maalaus ja luontokuvaus. 

Luovien harrastusten myötä olen tullut itselleni läheisemmäksi. Kannustava palaute taas kasvattaa uutta voimaa ja intoa tehdä lisää. 

Kiitos, kun olet mukana sekä täällä että KirkasHetkessä! 

Tärkeä viesti vielä sinulle: tee elämässäsi runsaasti asioita, joista nautit. Siten jää vähemmän tilaa ikävyyksille.

🐞Lue aiempi postaus positiivisesta kehästä tästä

🐞Lue aiempi syreenipostaus tästä 

🐞KirkasHetkessä esittelen kolmen rinkulan kaatomaalausta. Pääset sinne tästä