Valinnat 4: Järkälemäisiä asioita


Pieni ötökkätutkija

Kun olin lapsi, tykkäsin leikkiä ötököiden kanssa. Keräsin niitä haavilla hyönteislippaaseen, missä oli ilma-aukkoja. Rakensin ötököille labyrintteja kepeillä ja hiekkakasoilla tai aitasin niille karsinoita ja kilparatoja. Yritin ruokkiakin niitä, mutta eivät ne oikein viihtyneet luomassani lähiössä. Yleensä päästin ne leikin loputtua vapaaksi, mutta äitini kertoman mukaan ötököitä löytyi välillä taskuistanikin. 

Valinnat 4: Jarkalemaisia asioita

Lipas, labyrintti ja aita 

Vietettyään päivän lippaassa, labyrintissa tai aidattuna, tulivatko ötökät viisaimmiksi? Osasivatko ne ratkoa paremmin pulmia ja tehdä jatkossa parempia valintoja? Vaikea sanoa, mutta ainakaan maailman tiedostavampien olentojen elämä ei ole ihan niin suoraviivaista. Ihmisellä on taipumus jemmata kipunsa sekä itseltään että toisilta tai antautua kerta toisensa jälkeen poluille, jotka eivät johda mihinkään hyvään. Ihminen rakentaa ympärilleen aitoja ihan itse tai lokeroi muita useimmiten siksi, että pelkää. 

Valinnat 4: Jarkalemaisia asioita

Valinnat

Valinnoilla on suuri merkitys sekä sydämen että ympäröivän maailman tasolla. Kyseessä voi olla pienet arkipäiväiset asiat tai suuret elämää mullistavat ratkaisutValitsemalla asennoitumisensa toisin kuin ennen tai menemällä hiukkasen epämukavuusalueelleen, voi antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä ja laajentaa ymmärrystään. Ehkä vähän jalostuakin? Kuulostaa kaukaiselta, mutta jalostumista tapahtunee juuri tiedostamisen, pyrkimyksen ja elämänkokemuksen sivutuotteena. 

Valinnat 4: Jarkalemaisia asioita

Aika ja positiivinen kehä

Usein kuulee sanottavan, että aika parantaa. Aika voi myös palauttaa elämänmutkittelijan kotitielle ja laimentaa inhimillisiä pelkoja. Aina ei elämänkarikoihin löydy ihmismieltä tyydyttäviä vastauksia. Ehkä tarkoitettujen tapahtumien aikajana on pidempi tai lyhyempi kuin toivoisimme. Toisinaan vaihtoehdoksi jää pelkästään sopeutuminen tilanteeseen. 

Itsetuntemus auttaa sopeutumisessa ja sopeutumistyöskentely vahvistaa itetuntemusta. Tätä voidaan kutsua positiiviseksi kehäksi. Oli elämäntilanne minkälainen tahansa, jokainen voi tietoisesti alkaa hyödyntämään aikaa, käyttää vahvuuksiaan ja siten vahvistaa omaa positiivista kehäänsä. Vaikka olemme aikamme ja hetkemme vankeja, on hienoa olla osa tätä mieletöntä elämän kokonaisuutta. Sitä ei kannata heittää hukkaan.


Valinnat 4: Jarkalemaisia asioita

Järkälemäisiä asioita

Kuten runot ja tarinat, nämä ötökkäkuvatkin ovat osa omaa positiivista kehääni. Aika ei ole nujertanut pientä sisäistä ötökkätutkijaani. Tällä kertaa en vanginnut kuvattavia enkä vaatinut niitä toimimaan haluamallani tavalla. Annoin niiden olla ja mennä luonnollisilla tyyleillään. Onpa kuvassa suruvaippakin repalesine siipineen. Se pystyi niillä hyvin lentämään. 

Valinnat-sarja oli mielessäni suurena järkäleenä, mutta tulostui vaatimattomina, fiktiivisinä runotarinoina. Tämä viimeinen osa summaa ajatuksiani. Kiitos, että kuljit mukana.


Kommentit

  1. Kun minä olin lapsi, keräsin hyönteisiä, enimmäkseen perhosia. Nukutin pikkuiset ikiuneen eetterillä. Minulla oli hieno perhoskokoelma, mutta se on jo aikaa sitten hapertunut ja muuttunut tomuksi ja tähtipölyksi.
    Nykyisin kerään perhoskuvia vain kännykkäkamerallani ja muistiini.

    Kipu on kumma kaveri. Se ottaa kaiken mitä sille annetaan ja enemmänkin. Se pyrkii keskipisteeksi. Jos joskus onnistuisi nostamaan esiin ja pintaan kivuttomia oloja ja aikoja, tyytyisikö kipu olemaan hetken vaiti. Kenenkään kipua ei saa vähätellä, kivun kanssa on kauhea elää.

    Mitä jos olisimmekin aikamme ja hetkemme herroja? Pysähtyisimme tähän ja antaisimme ajan pysähtyä. Edes hetkeksi. Koska tuntuu siltä, että joku muu päättää ajan käytöstämme ja ihan varmasti joku on säätänyt ajan kulkemaan nopeammin.

    Niin, repaleisillakin siivillä voi lentää. Ei ehkä niin tyylikkäästi liidellen, mutta maahan ei saa jäädä makaamaan. Siinä käy huonosti.

    Tämä postaus oli niin järkälemäinen, että nautin siitä monena päivänä ennenkuin sain ajatukseni kootuksi ja sormeni näppäimille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kommentistasi. Myös minä nautin jokaisesta sanastasi. Niistä huomaa, että olet pysähtynyt syvällisyyksien äärelle.

    Olen niin samaa mieltä kivusta. Kyllähän se hetken vaiti osaa olla, mutta se kostaa myöhemmin, mokoma.

    Ja tuo aika, sen selässä täytyisi osata ratsastaa. Silloinhan olisi vain juuri se hetki, kaikki elämänmatkan hetket olisivat yhtä tärkeitä. Ei vain onnistumiset, rakastumiset tai nuoruus vaan koko repaleisilla siivillä räpiköity elämä.

    VastaaPoista
  3. Taltuttaa aika ja ratsastaa sillä. Kun se ei pysähdy kuitenkaan, niin täytyy yrittää pysyä matkassa ja yrittää hillitä sen hirmuista laukkaa.

    Pidän tästä ajatuksesta 💛
    Kiitos 💛

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!