Valinnat 1: Kipulipas

Valinnat 1: Kipulipas


Niin minä avaan perunakellarin oven ja laskeudun tikapuita pitkin sen homeiseen syvyyteen. Kuljen ahtaita onkaloita hajoavassa maassa juurakkoihin kompastellen. Silmäni ovat täynnä multaa ja kasvoni vuotavat verta, mutta päättäväisesti jatkan matkaa. Löydän perimmäisestä kolosta jalopuisen lippaan, jonne suljen kaikki kipuni. Kiedon lippaan metalliketjuilla, varmistan riippulukolla ja nielaistuani avaimen hautaan sen maan uumeniin. Kipuan takaisin ylös ja joka askeleella tikapuiden askelma lahoaa hajalle. Päästyäni ylös salpaan oven tiukasti kiinni ja unohdan reitin perunakellariin.

Menen sisään lämpimään, 

ehdin jo huokaista syvään, 

kun huomaan

kipulippaani jälleen 

avonaisena pöydällä.


Lue:

Valinnat 2

Valinnat 3

Valinnat 4





Kommentit

  1. Kivulias, koskettava teksti 🖤

    VastaaPoista
  2. Kauhutarina,
    ihan säpsähdin lopussa.
    Sellaista kipu on.
    Kun luulet sen selättäneesi,
    se yllättää sinut taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja pahoittelut säpsähdyksestä.
      Tulkitsit runoa juuri niin kuin olin sen ajatellut.
      Ei siis niin, että kipu olisi oma valinta, vaan suhtautuminen kipuun voisi olla sitä.

      Poista
    2. Kuuntele siis tätä,
      kipu mättäälle jätä.
      Kerää koriin luonnon voimaa,
      älä itseäsi soimaa.

      Kori täyttyy herkuista,
      kipu saa jäädä matkasta.
      Huutaa, parkuu:
      "Ota mukaan!"
      Vastaan silloin:
      "Kuuleko kukaan?
      Täällä huutaa koditon,
      yksinäinen, onneton!"

      Kukaan ei tarjoa kotia hälle,
      yksinänsä möykkäävälle.
      Kiire jo mennä,
      jos kipu tahtoo elää.
      Kivulle kukaan ei rakenna pesää.

      Siellä se ulvoo,
      tahtoisi mukaan.
      "Anteeksi vaan,
      sua ei huoli kukaan".




      Poista
    3. Kiitos runostasi! 🧡🧡🧡

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!