Umpihämärä

Usva laskeutuu umpihämärän metsän ylle,
kun sinisilmäkiitäjä rohkenee lentoon.
Olisi hanki tervetullut heijastamaan
vähäisintäkin valoa, mutta kylmä kohmettaisi,
eikä koti löydy kuin tietään siipimällä.
Ei edes korppi tule kutsuen luokse,
vaikka sitä mustimmalla hetkellä kuinka ikävöisi.

On niin hiljaista, että voisi kuulla
vierivien kyynelten äänen,
kuin kaikuna muinaisen kanteleen
soinnin ja hetkeksi aika katoaa.

Lupaileekohan sininen taivas vain
valheitaan, vai olisiko se sittenkin
todellinen paksun harmaan takana.
Kun kiitäjä pysähtyy vihdoin katulyhdyn
himmeään valoon, alkaa ilma hiutaloida kiteitään.

Nyt on aika pysähtyä. Aika kotiutua ja levätä.




➽➽➽ Lue pieni ajatelma aiheesta matka tästä

Tietoa sinisilmäkiitäjästä löydät tästä