Juhannuspolku


Juhannuspolku


Juhannuspolulla ihminen kaikkinensa 

metsänryteikössä

 

sallii metsätähtien imeä pahat sanansa

kaatuneiden puiden juuristoon 

            takertua tuimien ajatustensa


sammaleen pehmeän hajottaa aiotut tekosensa

 

Ruohella lepäytyvä mieli

jäsenistä venyttyvä jännite

tuulesta virkistyvä ummehdus

virran solinaan heittyvä paha olo

 

Mutta haikeus

se saa jäädä

 

jäädä kiinni joen reunustan karahkaan

pyöristyä siinä 

niin kuin kivi virrassa pyöristyy

ehkä joskus murtuu koskaan kokonaan häviämättä

 

Se sointuu metsän väreihin

                    sen sopuisaan luontoon


Juhannuspolku

Sillä tavalla luonto hoitaa ihmistä ja tänä juhannuksena säänkin on ennustettu hellivän.
Leppoisaa juhannusta kaikille siis!



Kommentit

  1. Menen metsään ja jätän murheet mättäälle.
    Metsä lajittelee ne, kierrättää ja maaduttaa uumeniinsa. Osan puhaltelee pilviin, tuulen vietäväksi. Lennättää lehden päällä kauas, tavoittamattomiin.

    Mutta haikeuden pyydät jättämään. Ei sitä surumielistä, vaan sen kaipuun, kuin ikävän kotiin. Aikaan ennen murheita.

    Lapsuuteen tai viattomuuteen, ehkä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!