Juhannuspolulla ihminen kaikkinensa
metsänryteikössä
sallii metsätähtien imeä pahat sanansa
kaatuneiden puiden juuristoon
takertua tuimien ajatustensa
sammaleen pehmeän hajottaa aiotut tekosensa
Ruohella lepäytyvä mieli
jäsenistä venyttyvä jännite
tuulesta virkistyvä ummehdus
virran solinaan heittyvä paha olo
Mutta haikeus
se saa jäädä
jäädä kiinni joen reunustan karahkaan
pyöristyä siinä
niin kuin kivi virrassa pyöristyy
ehkä joskus murtuu koskaan kokonaan häviämättä
Se sointuu metsän väreihin
sen sopuisaan luontoon
Leppoisaa juhannusta kaikille siis!
Menen metsään ja jätän murheet mättäälle.
VastaaPoistaMetsä lajittelee ne, kierrättää ja maaduttaa uumeniinsa. Osan puhaltelee pilviin, tuulen vietäväksi. Lennättää lehden päällä kauas, tavoittamattomiin.
Mutta haikeuden pyydät jättämään. Ei sitä surumielistä, vaan sen kaipuun, kuin ikävän kotiin. Aikaan ennen murheita.
Lapsuuteen tai viattomuuteen, ehkä.
Kiitos ihanasta kommentistasi 💚
PoistaKiitos ihanasta runosta ja inspiraatioista 💚
Poista