Keskeneräisyydestä nauttien

 

Liian aikaisin harakat nahistelevat

nousen laittamaan ikkunan kiinni

Trooppisessa aamussa orvokit nuokkuvat 

kahvi hellästi kutsuu

hengitän sisään levollista mieltä 

ulos mennyttä rutistusta

ohimot jo hieman periksi antavat

metsäkyyhkyn hiljainen astelu 

rusakko nurmella seuranaan

runsasta aamupalaa 

maa niille tarjoaa

tuulahduksesta oksistossa 

                 

                       valo väreilee

Täydellisen aamun keskeneräisyys

otan sen sellaisenaan peilistä vastaan

***

Tänä kesänä painoin kulttuurialan YAMK- lakin päähäni. Runo kertoo kiireen laantumisesta, mutta vähän myös rutistuksen jälkeisestä haikeudesta. Valmistuminen ei tarkoita valmista vaan enemmänkin sitä, että on valmiutta soveltaa oppimaansa ja osata nauttia omasta keskeneräisyydestään. Tunteiden lievästä heilahtelusta huolimatta koen, että olen nyt ammatillisesti samassa linjassa sieluni kanssa. Kuvat ovat lahjaksi saamastani upeasta perhosorkideasta. Elo-syyskuussa olen saanut pitää myös  taidenäyttelyitä. Aiheista enemmän KirkasHetki-sivustollani täällä.