Ei vaaleanpunainen sadekaan
Joku oli ripustanut saappaansa seipäisiin pientareelle, vaikka okra vasta suunnitteli valuvansa viljapelloille.
Hattupäisen naisen palstallaan työskentelevä silhuetti ja valoa vasten lakkaamatta leijailevat pienet ötökät saivat ihailemaan periksiantamattomuutta.
Metsälatvat hamuilivat viipymistään pahoittelevia pilviä ja vihdoin pisara kerrallaan ne saivat juodakseen hapekasta ravintoa.
Pian vesi valui valtoimenaan kallioiden ahnaista leuoista valaen maalle mahdollisuuksia. Se voiteli auringonkukkien jo ahavoituneita terälehtiä, mutta pihakoivun juuret olivat pahasti vaurioituneet kivien raoissa.
Voi rakkaani sinnittele, miksi sinä nyt jo kellastuisit!
Kuka maalasi lätäköihin vaaleanpunaisen taivaan?
AH PINKKI. Rakastan.
VastaaPoista💗💗💗
PoistaPääsin lukiessa hylätyn wanhan talon pihaan, pihakoivun ja siniseksi maalattujen kuistinrappusten kaiteen väliin. Upea tunne. Ihan puistatti, tosin positiivisesti. <3
VastaaPoistaHieno mielikuva! Sinulla on kyky matkustaa sanojen mukana 💙
PoistaSade tuli, kuin syli avautuu yksinäiselle tai peitto annetaan palelevalle.
VastaaPoistaJoskus täytyy odottaa, mutta viimeiseen asti: luota!
Niinpä, pettymyksen säröt korjaa luottamus. Melko nurinkurista kuitenkin.
Poista