Luurankoni

Päivitetty 25.7.20

Luurankoni kallosta roikkuivat rintsikat ja sormiin olivat kiertyneet nailonit.
Pitkä helminauha kuristi sen kaulaa ja ranka oli raukalla mutkalla. No, olihan sillä ahdasta, mutta enhän voinut sitä uloskaan ottaa. En edes tiennyt, miten luurankoja ulkoilutetaan. Naapurin mummo saisi sydänkohtauksen ja joku kirjoittaisi faceen päivityksen ja lähettäisi kuvan instaan ja ja ja...


Ei missään tapauksessa.
Asia täytyy hoitaa jotenkin siistimmin.

Olen empaattinen ihminen, joten jotain tässä kumminkin olisi tehtävä. Päätin siivota kaapin. Poistin rytkyni ja rihkamani luurangon päältä ja tein sen olon mukavaksi pehmeällä alustalla. Naksautin siltä pari selkänikamaa ja taputin päälaelle. Menin nukkumaan suuren hyväntekijän elkein.

Luuranko inisi.
Hermostuin totaalisesti.
Ruipelolle ei mikään riittänyt!

Avasin kaapin oven ja aioin sättiä sitä, mutta en sittenkään raaskinut. Pyysin sen keittiöön ja keitin meille inkiväärisitruunateetä. Yö meni siinä leukoja louskutellessa ja kookoskeksejä rouskutellessa. Meni montakin yötä ja huomasin oikein odottavani iltoja. Leivoskelin jotain hyvää ja sytyttelin valmiiksi kynttilöitä,
jotta ystävälläni olisi mahdollisimman tunnelmallista ja kotoisaa.

Tuli päivä, jolloin päätin rohjeta lähteä vihdoin ulos luurankoni kanssa. Avasin innoissani kaapin oven kertoakseni sille uutiseni, mutta kaappi oli tyhjä. Kauniisti sijatulle fleecelle oli jätetty peili ja siihen teipattu ”olen muuttanut” -kortti.

Paitsi että kirjain a oli yliviivattu ja korvattu u:lla.

➽➽➽ Lue lisää aiheesta itsetuntemus tästä