Pieni punainen ja ontuva harmaa
Pakkanen nipisteli sentään vähäsen
ja aurinko häikäisi sen hetken
kun pieni punainen loikki
riitteisen ojan yli edes takaisin
Vahinko oli jo melkein sattunut
kun käsivarteen tarttui harmaa kinnas
Huolestuneen käytöskoulun jälkeen
pieni punainen ryömi penkin alta
kiipesi toisen päältä
keräsi taskuihinsa kurttuisia pihlajanmarjoja
kun käsivarteen tarttui harmaa kinnas
Huolestuneen käytöskoulun jälkeen
pieni punainen ryömi penkin alta
kiipesi toisen päältä
keräsi taskuihinsa kurttuisia pihlajanmarjoja
kiljahti riemusta tupsukorvan
satuttua samalle polulle
Tupsukorva ja pieni punainen
tanssivat samoilla taajuuksilla
Heitä ei kukaan ollut vielä lannistanut
turmellut odotuksilla
satuttua samalle polulle
Tupsukorva ja pieni punainen
tanssivat samoilla taajuuksilla
Heitä ei kukaan ollut vielä lannistanut
turmellut odotuksilla
Heillä kummallakin
oli avoin mieli ja utelias sydän
Ontuvalla harmaalla
oli nivelrikkoa siellä täällä
ja vuosia kertynyt painolasti sydämen päällä
oli avoin mieli ja utelias sydän
Ontuvalla harmaalla
oli nivelrikkoa siellä täällä
ja vuosia kertynyt painolasti sydämen päällä
Mutkan taakse kadotessaan
he tasapainottivat toinen toistaan
he tasapainottivat toinen toistaan
käsi kädessä
Sitä kaikkea samaa toivon sinulle, runoilija! <3
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaVikkelä tonttu ja vanhas viisasko ne tavoittelivat talvipäivän vähäistä valoa! On hyvä, että on joku, joka kulkee leikkisän rinnalla vakavoittamassa, ettei mene ihan hullunmyllyksi ❤
VastaaPoistaNiin se on, kumpikin pysyvät tolkun ihmisinä 💗
PoistaKyllä 👍
PoistaVai pitäisikö sanoa tolkun tonttuina 😂😁
Poista