Pieni punainen ja ontuva harmaa


Runo itsetuntemuksesta ja toisen tuesta

Päivitetty 4.6.20

Pakkanen nipisteli sentään vähäsen
ja aurinko häikäisi sen hetken
kun pieni punainen loikki
riitteisen ojan yli edes takaisin
Vahinko oli jo melkein sattunut
kun käsivarteen tarttui harmaa kinnas

Huolestuneen käytöskoulun jälkeen
pieni punainen ryömi penkin alta
kiipesi toisen päältä
keräsi taskuihinsa kurttuisia pihlajanmarjoja
kiljahti riemusta tupsukorvan
satuttua samalle polulle

Tupsukorva ja pieni punainen
tanssivat samoilla taajuuksilla
Heitä ei kukaan ollut vielä lannistanut
turmellut odotuksilla
Heillä kummallakin
oli avoin mieli ja utelias sydän

Ontuvalla harmaalla
oli nivelrikkoa siellä täällä
ja vuosia kertynyt painolasti sydämen päällä
Mutkan taakse kadotessaan
he tasapainottivat toinen toistaan
                                
                  käsi kädessä



              

Onnea, iloa, viisautta ja ystävyyttä vuodelle 2020❣🥂 

Kommentit

  1. Sitä kaikkea samaa toivon sinulle, runoilija! <3

    VastaaPoista
  2. Vikkelä tonttu ja vanhas viisasko ne tavoittelivat talvipäivän vähäistä valoa! On hyvä, että on joku, joka kulkee leikkisän rinnalla vakavoittamassa, ettei mene ihan hullunmyllyksi ❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!