Pieni punainen ja ontuva harmaa


Runo itsetuntemuksesta ja toisen tuesta

Päivitetty 4.6.20

Pakkanen nipisteli sentään vähäsen
ja aurinko häikäisi sen hetken
kun pieni punainen loikki
riitteisen ojan yli edes takaisin

Vahinko oli jo melkein sattunut
kun käsivarteen tarttui harmaa kinnas

Huolestuneen käytöskoulun jälkeen
pieni punainen ryömi penkin alta
kiipesi toisen päältä
keräsi taskuihinsa kurttuisia pihlajanmarjoja

kiljahti riemusta tupsukorvan
satuttua samalle polulle

Tupsukorva ja pieni punainen
tanssivat samoilla taajuuksilla
Heitä ei kukaan ollut vielä lannistanut
turmellut odotuksilla

Heillä kummallakin
oli avoin mieli ja utelias sydän

Ontuvalla harmaalla
oli nivelrikkoa siellä täällä
ja vuosia kertynyt painolasti sydämen päällä

Mutkan taakse kadotessaan
he tasapainottivat toinen toistaan
                                
                                  käsi kädessä


Onnea, iloa, viisautta ja ystävyyttä vuodelle 2020❣🥂 

Kommentit

  1. Sitä kaikkea samaa toivon sinulle, runoilija! <3

    VastaaPoista
  2. Vikkelä tonttu ja vanhas viisasko ne tavoittelivat talvipäivän vähäistä valoa! On hyvä, että on joku, joka kulkee leikkisän rinnalla vakavoittamassa, ettei mene ihan hullunmyllyksi ❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!