Valkoinen susi

Päivitetty 3.11.21

Harakka heiluu hennolla koivulatvalla

kuin ottaisi tuulenpyörteestä vauhtia.

Talitintit alakeinuissaan juttelevat

asioita, mitä ihmiset eivät ymmärrä.

Tänä talvena ei ole valkoista missään,

vesi on vettä eikä mitään muuta.

Askeleet kiirehtivät kaduilla sinne tänne

kukin omia pyhiään rakentamaan.

Ranta jää autioksi vain majakan valon

silloin tällöin pyyhkäistessä ohi pimeän.

Äkisti harakka rääkäisee ja pyrähtää lentoon tintit kannoillaan.

Valon halkaisu jähmettää valkoisen suden paikoilleen.

Sen silmät kiiluvat kirkkaan keltaisina 

ja turkki hohtaa puhtaana tummaa maisemaa vasten.

Seuraavassa välähdyksessä susi on mennyt jättäen

jälkeensä vain sieraimistaan nousseen höyryn.

Ei sillä olisikaan ollut sijaa tässä kaupungissa.

Täällä ei vieraita kaivata eikä 

myötätuntoa erilaisuudelle jaella.

Kuun kirkastamalla peltotiellä näki 

vanha veneenrakentaja haamun 

laukkaavan kohti pohjoista.

Löytyköön turvaisa polku jonnekin kauas, 

minne eivät ihmisaistit kanna.