Valkoinen susi

Ulvovan suden ja puun silhuetti kuun ja tähtitaivaan alla

Päivitetty 3.11.21

Harakka heiluu hennolla koivulatvalla
kuin ottaisi tuulenpyörteestä vauhtia.
Talitintit alakeinuissaan juttelevat
asioita, mitä ihmiset eivät ymmärrä.

Tänä talvena ei ole valkoista missään,
vesi on vettä eikä mitään muuta.
Askeleet kiirehtivät kaduilla sinne tänne
kukin omia pyhiään rakentamaan.
Ranta jää autioksi vain majakan valon
silloin tällöin pyyhkäistessä ohi pimeän.

Äkisti harakka rääkäisee ja pyrähtää lentoon tintit kannoillaan.
Valon halkaisu jähmettää valkoisen suden paikoilleen.
Sen silmät kiiluvat kirkkaan keltaisina 
ja turkki hohtaa puhtaana tummaa maisemaa vasten.
Seuraavassa välähdyksessä susi on mennyt jättäen
jälkeensä vain sieraimistaan nousseen höyryn.

Ei sillä olisikaan ollut sijaa tässä kaupungissa.
Täällä ei vieraita kaivata eikä 
myötätuntoa erilaisuudelle jaella.
Kuun kirkastamalla peltotiellä näki 
vanha veneenrakentaja haamun 
laukkaavan kohti pohjoista.

Löytyköön turvaisa polku jonnekin kauas, 
minne eivät ihmisaistit kanna.



Kommentit

  1. Turvallista matkaa, susihukkanen...

    VastaaPoista
  2. Kun valkoista ei ole missään eikä valkoiselle vieraalle ole sijaa. Myyttinen susi jatkaa kulkuaan. Polku johtaa toisaalle.

    Mahtava runo. Aistikas ja luontoa rakastava.

    Pidin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!