Henkihieveri
Päivitetty 3.9.20
Kiipeän seinäjyrkkää kalliota-
lupiinit alhaalla kiemurtelevat
myhäilevänä laumana pengertä pitkin
Häikäisevät niittyleinikit ja aniliinit niittyloisteet
tarkkaavina silminä vihreiden sävyjen aalloissa
Etäänpänä osmankäämit
siveltimen vetoina
rypsipellon keltaista vasten
ja onnelliset lehmät aurinkokylpevät tuolla-
hännät ötökkäparvia huitoen
Kurottaudun kohti kallion rakoon kasvanutta orvokkia
mutta tarrattuani pilvisiiven katoavaan tukeen
putoan ja kiskon sen raukan irti
Ripsieni raosta vasta maassa
näen violetin terälehden poskelleni hellästi leijuvan
Suussa maistuva rauta saa
kaipaamaan ripausta meiramia
vaikka tuska alkaa viedä voiton luottamuksesta-
tunsinkohan kielekkeellä
sittenkin hienoisen tönäisyn
Kämmenselälleni istahtaa ketokultasiipi
Miten hento olento voikaan näyttää niin vahvalta-
hiuksenohuet sääret
pitäytyen napakasti paikoillaan
vaikka tuulenvire yrittää taivuttaa olemusta kumoon
Kohta niin suuri parvi
että hetkeksi pimentää taivaan
tarttuu minuun ja vie kituvana turvaan
Vaikkei kipu aina johda kuolemaan
se voi jäädä takiaiseksi hiuksiin
Myötätunto on rohto
jään siitä hieman leijumaan
Kolisevat kohtalot pehmentyvät
ja lommot loivenevat
Elämä jää elettäväksi parhaalla mahdollisella tavalla
Lue:
⇒⇒⇒ Kipureput
Hienoa sanailua!
VastaaPoistaKiitos 💜
PoistaLainaan alkuun Uppo-Nallea:
VastaaPoista"Runossa tässä on outoa taikaa,
miten voi olla yhtäaikaa":
kauneus, sitten pudotus,
kipu sekä oivallus.
Joskus tarvitaan tönäisy,
kevyt sipaisu tai
kunnon mottaisu.
Kevyt kuin perhosen lento.
Kipukin voi olla hento,
kun joku puhaltaa haavaan.
Kuka sen sanoo,
ettei olisi välillä hyvä ottaa vähän osùmaa.
❤
Olikohan tämä tositarina?
Kiitos runollisesta kommentistasi ja ihanasta Uppo-Nalle-lainauksesta. Elämää ilman osumia ei kai ole olemassakaan. Toivon kaikille maalitauluille taivaan täydeltä tukijoukkoja 💛
PoistaEi ole tositarina.