Paikka avaruudessa

Kaartuvalla taivaalla keikkuu pohjantähti ja oman varjomme takaa kurkkii kuu. Pallollamme ei ole yläpuolta tai alapuolta, ei etu- eikä takapuolta. Se pyörii radallaan auringossa avara tyhjyys ympärillään ja me pienet siellä napoinemme- 

tuntematta vauhdin huumaa

Yksi meistä on linnunradan valo, toinen energeettinen ikitimantti, kolmas tummanpuhuva meteoriitti ja neljäs voimat imevä musta aukko. Miksi joku syntyy rikkaaksi ja joku puutteeseen, miksi joku jättäytyy köyhäksi ja jollekin mikään ei riitä-

ensimmäistäkään ei silti ole ilman muita

Kuusta toiseen kuut putoilevat, ne ajan kierrokset, jotka jokaiselle on elettäväksi annettu, vain tajutakseen, että se mitä etsii, on jo siinä ja mitä pakenee, on aina oleva edessä. 

Ja tuo maa-

se kelluu suojakilven alla, mutta me hullut sen sisäpuolta nakerramme. Kasvua, kasvua, kasvua huutavat ahnaat, vaikka radallaan kiertävällä avaruusromulla ei kukaan halua elää.

 Lue seuraavaksi -> Toisinajatus