Toisinajatus

Tähdet sykähtelivät korkeuksissa suuressa kaarelle taivutetussa astiassa. Sen sisäpuoli oli sysimusta ja ulkopuoli kultaa hohtava.

Sinisen planeetan asukkaat katselivat taivaalle ja odottivat, milloin tähdet lopettaisivat kieppumisen astiassaan, mutta eivät ne rauhoittuneet. Ne nielaisivat kaiken muun merkityksen ja olivat ajattomia.

Yllättäen näkymättömistä kierähti esiin kuu. Sen aallot nousivat ja paiskautuivat kallioita vasten heilauttaen voimakkaasti tyhjyyttä. Tähtiastian kovera kumahti kuperaksi ja tähdet singahtelivat ympäriinsä laajentuen- paitsi yksi, jonka olemus oli kovin jähmeä. Astian kulta valui siihen ja suli tulta kuplivaksi auringoksi. Sen hileet pirskahtelivat kuuhun saaden sen hyrisemään tyytyväisyyttä. 

Kuu ei välittänyt, vaikka se menetti merensä auringon kuumuudelle. Se asettui sinisen planeetan kiertoradalle nautiskelemaan ja käänteli tyytyväisenä kylkeään. Planeetan asukkaat keskittyivät katselemaan kuuta aina silloin, kun se näkyi heille kokonaisena hymiönä.

Ja tähdet tuikkivat kaukana, niin kaukana.

***

Mitä jos tuijottaisit tähtitaivasta kuutamolla. Voisitko ajatella, että kuu olisi avaruuden merellinen oman tiensä kulkija ja aurinko olisi jäänyt paikoilleen vain saamattomuuttaan? Kuka olisi voinut jättää tähtiastiansa kellumaan avaruuteen? Miten olennot voisivat olla katselemassa tähtiä, vaikka kuu ja aurinko olisivat vasta syntymäisillään?

Tämä pikku tarina ei yritä olla muuta kuin ehtaa fiktiota. Silti siinä piilee jotain totuudellista. Joku, joka ei ole kuullut meille opetettuja kertomuksia, tarinoita, teorioita tai uskomuksia, joutuu kuin vieraalle planeetalle. Yrittämällä asettautua toisen asemaan voi oppia ymmärtämään uudenlaisia näkökulmia ja erilaisia todellisuuksia. Toisinajattelu avartaa ajattelemaan toisia.

Satumaista ystävänpäivää 14.2! ❤️❤️❤️

Lue seuraavaksi: Ja aina silloin kuu

Lue KirkasHetken blogissa: Oma polku