Hopeaa

"Tähänkö tämä päättyy", sanot ääni väristen

"Niin mikä", kysyn kuiskaten

"Elämä- kunpa se ei sattuisi niin kovasti"

Kierrän käteni ympärillesi

"Älä välitä, mieli mustuu vain hetkeksi, 

se muuttuu saman tien harmaaksi, 

eikä harmaa ole yhtä terävää kuin musta- 

harmaa on kuin hopeaa

ja kun nouset henkiparvessa, 

tiedät: 

  tästä se vasta alkaa"

***

Vielä on haikeutta ilmassa, kun kuolema on hönkinyt niin lähellä. Tämä runo tosin on vanha, kauan pöytälaatikossa lojunut. Ehkä sen tarkoitus on juuri nyt tulla lohduttamaan jotakin tahollaan surevaa.

Kesä on onneksi kohta täällä. Toivon siltä sopivasti työtä ja sopivasti lepoa, sopivasti lämpöä ja sopivasti taiteilua. Kohtuus kaikessa on vanha hyvä elämänohje.

Hämärien hetkien tuikkujen julkaisut jäävät tauolle kesä-elokuiksi. Vanhat runot ja tarinat ovat toki luettavissa täällä, milloin vain haluat. Syksyllä jatkan uusin sanoin ja tunnelmin.

Kaatomaalaussivusto KirkasHetken blogi jää myös tauolle, mutta sivustolla kannattaa käydä lukemassa ajankohtaisista kursseista tästä, mikäli aihe kiinnostaa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille! 🌺