Parvekerunoja

aamunavauksena

parvekkeella

pikkulintuväen kujertelua

ja variksen

aukiräjähtäneiden koivujen

lehvissä vieno tuuli

pääskysten ohisuhahtelua

vain pari pakokaasullista ääntä

ilmassa leijailee

aivastuttajahaituva

tuomi tuoksuu

ja kahvi

oranssilla orvokilla kerrankin

riittävästi vettä

aurinko kiipeilee siinä

eikä kärpänen ärsytä

syreenit sykkivät

ja pihlajat

nektariinit punehtuvat

kulhossaan

***

katselin kaartuvaa taivasta

missä pyöreälinjainen nainen makoili

ja korkeiden pihakoivujen oksistoja

joista etsin kasvojen ja sydänten muotoja

illalla myrskyä enteilevää taivasta vasten

puun latvasta erottui ratsullaan

ylväästi seisomaan noussut kuningas

jolla oli kolmisakarainen kruunu

pilvinainen oli silloin jo mennyt

***

keltainen tomu

kimmeltää pinnoilla

taivas

on puoliksi kirkas

puoliksi musta

asfaltilla kieppuu

voikukansiementurbulenssi

on niin kuuma

kun odottelen sinua

ukostaa

***

askeleet pärskivät

pisarat naputtavat hartioita

hellästi kuin pienet sormet

hupun reunukseen muodostuu

kertakäyttöhelminauha

lehdet kiiltävät puhtauttaan

kaikki turha kohisee kirjailluin
kansin peittyvään kaivoon

tien reunassa pyörteilevä
puro lirisee


***

sade on täynnä

keskeneräisiä ääniä

ne asettuvat

säveliksi sähkölangoille

kaikki etsivät

täydellistä pisaraa

mutta lapset

soittavat saappaillaan
vesilätäköissä

***

vietin päivää parvekkeella

pienen korennon kanssa

minä tarvitsin valoa ja lämpöä 

korento odotti tuulen

kantavaa voimaa

molempia onnisti tänään

***

runon ja suven päivänä

tyttäreni pulppuava sielu

ja poikieni hersyvät naurut

pyörittelen puikoillani

mineraalivedessä

kelluvaa sitruunaa

ajatellen mitä kultaa 

elämä toikaan tullessaan

ja sushi soijaan pulahtaa 

***

poutapäivän pilvilaineet

helmeilevät pitsireunat

pala taivasta

leijailee 

alas

höyhenessä

***

Mukavaa karanteenivappua!

***
Lue ⇒⇒⇒Juhannuspolku