Sielujen juhla

Kirkkaan kuun ymparilla kouran nakoinen pilvi


Ilmassa haamujen puuteria

jännämieliä ihmeiden äärellä

tulten lyhtyjä siellä täällä

sumuseireenit huhuaa-huaa

 

Kuka oksistoissa tanssii

tuhat värettä niskassa hiipii

kuka kuiskii tarumatkojen runot 

supattaa satujen salaisuudet

 

Kinttupolullinen siipituulta

taivaalla täysikuu kuultaa

haukottelevat jo kaikki aaveet

uniksi haihtuvat keijukulkueet


Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä omaisia viemällä haudoille kynttilöitä. Pimeässä loistavat sadat kynttilät ovat kaunis näky ja tuo usein mieliin sekä hartautta että ikävää. Pyhäinpäivän aatto on hyvä aika vierailla haudoilla myös lasten kanssa. Jo eskari-ikäiset saattavat alkaa kysellä kuolemasta ja siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Paras vastaus lasten kysymyksiin on aina totuuden mukainen. Jos todistettavissa olevaa totuutta ei ole, niin voi kertoa, että kyseessä on uskon asia. Halutessaan lisää tietoa lapset kysyvät sitä kyllä. 

Alunperin kelttiläinen "All Hallows Eve" eli kaikkien pyhien aatto on muokkautunut eri maissa aina sadonkorjuujuhlista sielujen lepyttelyjuhliin (Wikipedia). Kauppojen hyllyjen tarjonnasta ja naamiaisasujen menekistä päätellen halloween on tullut jäädäkseen myös Suomeen. 

Jos halloweenin viettäminen lapsesi kohdalla arveluttaa, mietiskele seuraavia asioita:

  • Kyseleekö lapsesi kuolemasta tai kummituksista ja oletteko keskustelleet niistä
  • Onko lapsesi innokas ja rohkea naamiaisten suhteen vai onko hänellä ennestään pelkoja, painajaisia tai yökastelua. Silloin on hyvä tehdä jotain ihan muuta. 
  • Punnitse iloa ja pelkoa lapsesi kohdalla. Tärkeintä on, että lapsesi on turvallisella mielellä.


Lue seuraavaksi ⇒⇒⇒ Umpihämärä



Kommentit

  1. Halloween ja pyhäinpäivä ei aukea itselle, mutta kynttilämeri on varmasti kaunista katseltavaa hautausmailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mietin keskittymistä tunteisiin, joko suruun tai iloon (muttei pelkoon), niin se on kuitenkin hyvä asia. Varsinkin pimeimpänä vuodenaikana saa jotain juhlaa ollakin, joko harrasta tai riemukasta. Kuka mitenkäkin kokee omakseen juhlia tai sitten ei juhli 😊.

      Poista
  2. Halloween ei tunnu minustakaan "omalta". Surumielinen pyhäinpäivä kylläkin. Ikävä ja haikeus on läsnä. Pieni kynttilän liekki tuo lohtua.
    Kun liekki lepattaa, se on kuin väpättävä sydämeni ja levoton mieleni. Tunnen yhteenkuuluvaisuutta jonkin suuremman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynttilät ovat minustakin ihania. Niitä tekee mieli polttaa ilman mitään erityistä syytäkin.
      Väpättävä liekki on lohdullinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!