Sielujen juhla

Ilmassa haamujen puuteria

jännämieliä ihmeiden äärellä

tulten lyhtyjä siellä täällä

sumuseireenit huhuaa-huaa

 

Kuka oksistoissa tanssii

tuhat värettä niskassa hiipii

kuka kuiskii tarumatkojen runot 

supattaa satujen salaisuudet

 

Kinttupolullinen siipituulta

taivaalla täysikuu kuultaa

haukottelevat jo kaikki aaveet

uniksi haihtuvat keijukulkueet

Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä omaisia viemällä haudoille kynttilöitä. Pimeässä loistavat sadat kynttilät ovat kaunis näky ja tuo usein mieliin sekä hartautta että ikävää. 

Pyhäinpäivän aatto on hyvä aika vierailla haudoilla myös lasten kanssa. Jo eskari-ikäiset saattavat alkaa kysellä kuolemasta ja siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Paras vastaus lasten kysymyksiin on aina totuuden mukainen. Jos todistettavissa olevaa totuutta ei ole, niin voi kertoa, että kyseessä on uskon asia. Halutessaan lisää tietoa lapset kysyvät sitä kyllä. 

Alunperin kelttiläinen "All Hallows Eve" eli kaikkien pyhien aatto on muokkautunut eri maissa aina sadonkorjuujuhlista sielujen lepyttelyjuhliin (Wikipedia). Kauppojen hyllyjen tarjonnasta ja naamiaisasujen menekistä päätellen halloween on tullut jäädäkseen myös Suomeen. 

Jos halloweenin viettäminen lapsesi kohdalla arveluttaa, mietiskele seuraavia asioita:

• Kyseleekö lapsesi kuolemasta tai kummituksista ja oletteko keskustelleet niistä
• Onko lapsesi innokas ja rohkea naamiaisten suhteen vai onko hänellä ennestään pelkoja, painajaisia tai yökastelua. Silloin on hyvä tehdä jotain ihan muuta. 
• Punnitse iloa ja pelkoa lapsesi kohdalla. Tärkeintä on, että lapsesi on turvallisella mielellä.

Lue seuraavaksi ⇒⇒⇒ Umpihämärä