Varpusvauvan oppitunti


Koristeellisia kanervan varpuja metsassa
Eräänä päivänä jokin kolahti ikkunaani. Sen verran kummastuin, että nousin sohvaltani katsomaan, mikä ihme äänen aiheutti. Koska mikään kukkaruukuista tai muista tavaroista ei ollut kaatuneena, ajattelin olisiko parvekekaiteella kököttävä varpusvauva voinut törmätä ikkunaan. Siinä se istuskeli muina tirppoina päätään edestakaisin heilutellen eikä sitä näyttänyt ainakaan sattuneen. 

Jäin seuraamaan lintusta hetkeksi. Pian se lähtikin siivilleen, mutta tömähti jälleen päin ikkunaa. Ajattelin kauhistuneena, että tuosta se ei enää kyllä selviä. 

Pikkulintu kylpemassa kanervaistutuksella
Tintti Kanervakylpijä ei liity tarinan tapaukseen.

Pikkuinen ei kuitenkaan pudonnut pökertyneenä lattialle vaan humpsahti takaisin kaiteelle. Aivan kuin lasi olisi ollut läpinäkyvä tramboliini. Taas se selvitteli hetken päätään kunnes lopulta pyrähti oikeaan suuntaan ja istahti onnistuneesti läheisen koivun oksalle. Ehkä sen emo kurkisteli lehtien lomasta kannustaen ja oli jälkeläisensä ensilennosta kovin ylpeä. 

Varpusvauvan yrittelijäisyys toi mieleen meidän ihmistenkin elämän. Samalla tavallahan ihmislapsi oppii, yritysten ja erehdysten kautta. 

Koristeellisia kanervanvarpuja metsassa
Tsempparilla, joka lapsella on useimmiten hänen vanhempansa, on suuri merkitys. Kannustajia tarvitaan kuitenkin läpi koko elämän, joten ole jollekin kanssakulkijalle tuo hyväksyvä katse ja taputa häntä olalle.

Mutta voiko stressiä välttää, jos koko ajan täytyy pyrkiä johonkin? Kannattaa muistaa, että ihminen voi olla onnellinen ja elää hyvää elämää, vaikka ei saavuttaisi mitään niin kovin erikoista. Itse asiassa voi käydä niinkin, että mitä pienempi elämä, sitä suuremmat silmät ja tarkemmat korvat!

Koristeellisia kanervan varpuja metsassa
Kiireetön ja stressitön elämäntapa mahdollistaa sen, että ihminen ehtii katsella ympäröivää maailmaa ja ihmetellä elämää. Ihminen, joka pysähtyy, voi nähdä ja kuulla sekä itseään että muuta maailmaa aivan uudella tavalla. Elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista eikä ihmistä tulisi nähdä ainoastaan yhteiskuntanimisen koneen osasena. Nuo "osaset" eivät ole särkymättömiä eikä niitä pidä kuluttaa ennenaikaisesti loppuun. Jokaisella elämällä täytyy nähdä olevan inhimillisen itseisarvon. Kuten myös varpusvauvan elämällä varpusellisen itseisarvon. 


💜 Tällä kertaa runoutta ja tietenkin myös maalausta löytyy Kaatomaalaussivusto KirkasHetken tuoreimmasta postauksesta. Pääset sinne suoraan tästä!

 

Kommentit

  1. Ihanaa pohdintaa! Toivottavasti varpusvauva on toipunut. Meillä tapahtui vähän samankaltainen tilanne keväällä, mutta "uhri" ei valitettavasti toipunut. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Uskon, että varpusvauva voi hyvin 💚. Harmi, että ikkunat tekevät tepposet untuvikoille. Täytyy ensi keväänä laittaa roikkumaan jotain ikkunan eteen. Jospa se auttaisi lintusia suunnistamaan oikeaan suuntaan. Mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!