Voikukkatutkielma

                                                                                                                                                      
Elämän palapeli




Olla lainehtiva meri 
jonkun toisen 
silmäkulmassa



Elämän palapeli




Olla osa 
samankaltaisuutta 

osa perhettä



Elämän palapeli




Olla jonkun erityisen 
mielenkiinnon 
kohteena



Elämän palapeli





Löytää 
oman elämänsä 
keskiö



Elämän palapeli





Ymmärtää 
elämisen 

kipu ja kauneus 



Elämän palapeli





Sopeutua 
rohkeasti 
erilaisuuteen



Elämän palapeli




Huomata 
aivan yllättäen olevansa 
harmaata ja hopeaa



Elämän palapeli




Keinahdella mukana matkassa
häpeämättä
 
 kuolevaisuuutensa 
                              sisäistäen



Elämän palapeli


 
Nähdä valo-

se kantaa
           kotiin


💛



Voikukkatutkielmani on eräänlainen elämän palapeli. Se kuvaa sitä mistä kaikki alkaa ja mihin päättyy kehollisessa maailmassamme. Tutkiskelin mielessäni myös ajatusta siitä, miten läheltä näkee kauas, miten puilta voi nähdä metsän. Ja miten erityisesti luonnossa pienimmätkin olennot ja kasvit ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä osasia. 

Toisaalta kokonaisuudesta käsin voi myös zoomata yksityiskohtiin. Tämä taito olisi erityisen suotava päättäjillä, mutta jokainen voi tutkiskella myös omaa elämäänsä eri katsantokanteilta. Ajassa taaksepäin katsottuna voi usein nähdä elämässään selkeän reitin, jota pitkin on ollutkin tarkoitus kulkea. Siinä voi havaita oppiläksyjään usein kipeidenkin asioiden kautta. Toisaalta nähdessään polun taaksepäin, voi helpommin uskoa sen johdattavan myös eteen päin tarkoituksellisena ja taitavasti rakennettuna.

Tänä keväänä voikukat ovat olleet erityisen suuria ja kauniita. Tiedä sitten johtuuko katselijan kuvittelusta vaiko ilmaston lämpenemisestä. Voikukkatutkielmani olkoon oodi luonnolle ja pörriäisten ravinnolle, vaikka voivathan nuo miniauringot olla väärässä paikassa levitessään oikea maanvaivakin.



                                     

Kommentit

  1. Oi, miten hieno tutkielma <3

    Kuinka paljon haastetta mahtuu yhteen elämän pituiseen matkaan.
    Kuinka nähdä sen eri vaiheet ja kokea ne sillä hetkellä.

    Luonnossa kaikki on niin luonnollista.
    Asiat tapahtuvat niinkuin on määrä ja hyvä niin.
    Ihminen rimpuilee vastaan monissa kohdissa ja mutkistaa itse omaa matkaansa.

    Kun pitäisi katsoa kauas, takerrumme pikkuasioihin.
    Kun pitäisi kulkea eteenpäin, katsomme taaksemme.
    Kun pitäisi kiivetä, vajoamme.
    Kun on aika mennä, saatamme vastustella.

    Voikukkakin antaa hopeisten hapsiensa kukoistaa ja lopulta päästää ne tuulen vietäviksi.



    Ihanaa pohdiskelua, voimauttavat kuvat - kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta palautteesta ja erinomaisesta tulkinnastasi. Olet niitä ihmisiä, jotka löytävät olennaisen sisällön pienistäkin sanoista. Mukavaa, kun kuvatkin voimauttivat.

      Poista
    2. Matkalla,
      vaikka välillä rimpuilenkin,
      tulee niin paljon vastaan.
      Jotain olen pakosti oppinut, vaikka matka on vielä kesken.

      Ehkä näkemään juuri sen, mikä on tärkeää.
      Ainakin joskus.

      💚

      Poista
    3. Sehän se taitaa olla ihan jokaisen oppiläksy-
      erottaa se, mikä on oikeasti tärkeää, kaiken muun sälän keskeltä.

      💚

      Poista
  2. Koskettava tutkielma ja mahtavat kuvat. Tykkäsin! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!