Voikukkatutkielma

                                                                                                                                                      

Olla lainehtiva meri 

jonkun toisen 

silmäkulmassa

Olla osa 

samankaltaisuutta 

osa perhettä

Olla jonkun erityisen 

mielenkiinnon 

kohteena

Löytää 

oman elämänsä 

keskiö

Ymmärtää 

elämisen 

kipu ja kauneus 

Sopeutua 

rohkeasti 

erilaisuuteen

Huomata 

aivan yllättäen olevansa 

harmaata ja hopeaa

Keinahdella mukana matkassa

häpeämättä

 

 kuolevaisuuutensa 

                              sisäistäen

 

Nähdä valo-

se kantaa
           kotiin

💛

Voikukkatutkielmani on eräänlainen elämän palapeli. Se kuvaa sitä mistä kaikki alkaa ja mihin päättyy kehollisessa maailmassamme. Tutkiskelin mielessäni myös ajatusta siitä, miten läheltä näkee kauas, miten puilta voi nähdä metsän. Ja miten erityisesti luonnossa pienimmätkin olennot ja kasvit ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä osasia. 

Toisaalta kokonaisuudesta käsin voi myös zoomata yksityiskohtiin. Tämä taito olisi erityisen suotava päättäjillä, mutta jokainen voi tutkiskella myös omaa elämäänsä eri katsantokanteilta. Ajassa taaksepäin katsottuna voi usein nähdä elämässään selkeän reitin, jota pitkin on ollutkin tarkoitus kulkea. Siinä voi havaita oppiläksyjään usein kipeidenkin asioiden kautta. Toisaalta nähdessään polun taaksepäin, voi helpommin uskoa sen johdattavan myös eteen päin tarkoituksellisena ja taitavasti rakennettuna.

Tänä keväänä voikukat ovat olleet erityisen suuria ja kauniita. Tiedä sitten johtuuko katselijan kuvittelusta vaiko ilmaston lämpenemisestä. Voikukkatutkielmani olkoon oodi luonnolle ja pörriäisten ravinnolle, vaikka voivathan nuo miniauringot olla väärässä paikassa levitessään oikea maanvaivakin.