Tekstit
Päivitetty 1.9.21
Runoja, tarinoita ja ajatuskuplia
Runous on minusta ihanaa, koska sen tulkinta on niin monitasoista. Ensinnäkin voit lähteä mielikuvamatkalle juuri niistä sanoista ja lauseista, joita luet. Varsinkin proosarunoissa tarinaa voi jokainen omalla persoonallisella tavallaan maalata mielessään. Jos luet runoa itsellesi ääneen huomioimalla mahdolliset välimerkit, rivitykset ja kappalejaot, saatat huomata siinä aivan uusia vivahteita. Tosin runoissa ei aina päde samat kirjoitusasun säännöt kuin asiateksteissä.Toiseksi voit pohtia runon sanomaa suhteuteettuna omaan elämääsi ja saada siitä lohtua, iloa ja inspiraatiota. Kolmantena tasona saman runon voi ehkä liittää suurempaan kontekstiin kuten elämään yleensä, arvomaailmaan, henkisyyden aspekteihin tai vaikka maailman tapahtumiin- mikä kenellekin on juuri siinä hetkessä läheisintä.
Itselläni runoa alkaa pulputa eniten hämärimmillä hetkillä. Ne ovat hetkiä juuri ennen nukahtamista tai vasta herättyä. Molemmissa tapauksissa on kiire kirjaamiselle. Muuten asiat tai säkeet unohtuvat. Kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jotka tuovat itselleni iloa, mutta auttavat myös elämän karikoissa eteen päin. Opittavaa kirjoittamisessa on paljon, mutta oppiminen onnistuu vain kirjoittamalla. Joidenkin yhteistyökuvioiden myötä olen innostunut erilaisten ilmaisumuotojen yhdistämisestä kuten runon tai tarinan liittämisestä kuvaan. Näin sanat ja kuvat voivat tukea toisiaan.
Lähtökohtaisesti blogini sisältää runoja, tarinoita ja ajatuskuplia, jotka ovat pyöreään kuvaan liitettyjä ajatuksia. Kuvat ovat ottamiani valokuvia, mutta joskus saatan lainata luvan kanssa jonkun toisen ottamaa kuvaa. Toisinaan sanoja ryöpsahtää niin paljon, että kirjoittamiseni menee tarinoinnin puolelle. Siksi olen jo kertaalleen joutunut vaihtamaan blogini alaotsikkoa, jotta nimi vastaisi suurin piirtein sisältöä.
Otan mielelläni vastaan kommentteja, ehdotuksia ja opastuksia. Myös eri taiteenlajien vieraskynäilijät ovat tervetulleita!
Itselläni runoa alkaa pulputa eniten hämärimmillä hetkillä. Ne ovat hetkiä juuri ennen nukahtamista tai vasta herättyä. Molemmissa tapauksissa on kiire kirjaamiselle. Muuten asiat tai säkeet unohtuvat. Kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jotka tuovat itselleni iloa, mutta auttavat myös elämän karikoissa eteen päin. Opittavaa kirjoittamisessa on paljon, mutta oppiminen onnistuu vain kirjoittamalla. Joidenkin yhteistyökuvioiden myötä olen innostunut erilaisten ilmaisumuotojen yhdistämisestä kuten runon tai tarinan liittämisestä kuvaan. Näin sanat ja kuvat voivat tukea toisiaan.
Lähtökohtaisesti blogini sisältää runoja, tarinoita ja ajatuskuplia, jotka ovat pyöreään kuvaan liitettyjä ajatuksia. Kuvat ovat ottamiani valokuvia, mutta joskus saatan lainata luvan kanssa jonkun toisen ottamaa kuvaa. Toisinaan sanoja ryöpsahtää niin paljon, että kirjoittamiseni menee tarinoinnin puolelle. Siksi olen jo kertaalleen joutunut vaihtamaan blogini alaotsikkoa, jotta nimi vastaisi suurin piirtein sisältöä.
Otan mielelläni vastaan kommentteja, ehdotuksia ja opastuksia. Myös eri taiteenlajien vieraskynäilijät ovat tervetulleita!
Tervetuloa Hämärien hetkien tuikkuihin!
Hienoa...tästä se lähtee! Jatkoa odotellen.
VastaaPoistaSaamasi pitää!
PoistaMahtavaa, rohkeaa, jännittävää. Maltan tuskin odottaa mitä tuleman pitää!
VastaaPoistaJuu, jännää on!
PoistaJeeee, Katriina-uuuuuu! Nyt on syttynyt loistava tähti internetin hämyisällä taivaalla :D!
VastaaPoistaKiitos... ihan punastuttaa :D
PoistaAloitin kehoituksesta täältä takakannesta! Runot ovat siitä(kin) ihania, että sieltä nousee lukijalle päällimmäiseksi juuri ne jutut, jotka osuvat itselle siihen hetkeen. Joku runo ei saata kolahtaa juuri nyt, mutra toisessa hetkessä se osuu täydellisesti.
VastaaPoistaAivan niin! Siksi runoihin kannattaa palata uudestaan ja uudestaan. Kiitos kommentistanne, Erikoiset Asiantuntijat!
Poista