Sade
ikkunoissa
kuin
silmien sumussa,
tuulten
heiluttamat oksat,
sydämissä
helisevät sirpaleet
Kaahailevat
ajoneuvot
vesiliirroissaan
matkustavat,
pienten
punaisten tupien
pihakellarit luita täynnä
Kerrostalojen
ullakoilla
näkymättömiksi
itsensä kokevat
ruutuihinsa
esille laittautuvat,
rappukäytävissä
ääneti kirkuvat haavat
Tilapäisissä puuskissaan
nujertuneet mielet kapinoivat,
eivät silti olleet väsymättömät
eikä toisista samanlaisista
ollut korennoiksi, ei sirkuttajiksi
Ja taivaallinen hiljaisuus,
missä kaukaiset tähdet
epäselkeinä tuikkivat,
tulisivat jo lähemmäksi,
sinisemmiksi hengittää
Huurtuvissa ikkunoissa
suttuisia sormenjälkiä,
poskissa asfalttirupea
🌼Kauneimpana kesäpäivänä sateiset kuvat ja syvyyksiin painuva runo! 😮😯
🌼Kukkaosasto on tällä kertaa KirkasHetkessä. Pääset uusimpaan postaukseen tästä.
🌼Viime vuonna näihin aikoihin tein syreenipostauksen. Lue runo tästä.
Toivo!
VastaaPoistaSe nousi päällimmäisenä ajatuksena mieleen tätä lukiessani.
❤
Hyvä! Vaikka elämä olisi joskus kipeää ja suttuista niin, ruvet kertovat paranemisesta. Toivo elää ❤❤
Poista