Sateiset ikkunat




Sade ikkunoissa

kuin silmien sumussa,

tuulten heiluttamat oksat,

sydämissä helisevät sirpaleet

 

Kaahailevat ajoneuvot

vesiliirroissaan matkustavat,

pienten punaisten tupien

pihakellarit luita täynnä 




Kerrostalojen ullakoilla

näkymättömiksi itsensä kokevat

ruutuihinsa esille laittautuvat,

rappukäytävissä 

ääneti kirkuvat haavat


Tilapäisissä puuskissaan

nujertuneet mielet kapinoivat,

eivät silti olleet väsymättömät 

eikä toisista samanlaisista 

ollut korennoiksi, ei sirkuttajiksi

 



Ja taivaallinen hiljaisuus, 

missä kaukaiset tähdet 

epäselkeinä tuikkivat,

tulisivat jo lähemmäksi, 

sinisemmiksi hengittää


Huurtuvissa ikkunoissa 

suttuisia sormenjälkiä, 

poskissa asfalttirupea





🌼Kauneimpana kesäpäivänä sateiset kuvat ja syvyyksiin painuva runo! 😮😯
🌼 Kukkaosasto on tällä kertaa Galleria KirkasHetkessä. Pääset uusimpaan postaukseen tästä.
🌼 Viime vuonna näihin aikoihin tein syreenipostauksen. Lue runo tästä.



Kommentit

  1. Toivo!
    Se nousi päällimmäisenä ajatuksena mieleen tätä lukiessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Vaikka elämä olisi joskus kipeää ja suttuista niin, ruvet kertovat paranemisesta. Toivo elää ❤❤

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!