Ei taivaasta aina tiedä

Syksyistä puustoa alhaalta ylös päin kuvattuna


Ei taivaasta aina tiedä
miten se sekoittuu-
miten sen muuntuvat värit heijastelevat
lätäköissä ja suurissa vesissä

eikä puiden oksistoista-
osuvatko enkelten varpaisiin
vai kääntyvätkö jossain kaukana
takaisin maan uumenten juuristoiksi

Tai siitäkään, kulkeeko aika
janassa vaiko spiraalissa-
ehkä onkin kyse yli 
ymmärrysten käyvästä illuusiosta

mutta minä en aio kadota taustaani,
aluskasvillisuuden huurtuvaan peittoon
Näethän violettini-
ikuisen kevään kukkani!

Miksi sitten silmissä helmet
orvokkien kysyvät katseet
   palelee 
        nyt palelee niin


Syksyistä puustoa alhaalta ylös päin kuvattuna
         


Tässä sitä taas päivitellään ilmojen kylmenemistä pienen tauon jälkeen. Tietenkin ajatuksissani on syvemmät aiheet ja kysymykset kuin pelkkä lehtien putoileminen puista. Uskon, että sisältö on monelle samaistuttava eri näkökulmista luettuna. Runolle on pikkuhiljaa kehkeytymässä myös maalaus.

Toivotan lukijoille hyvää syksyä ja rauhaa 🕊️ sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä!

Ps. Olen edelleen onnellisissa tunnelmissa kaatomaalauksen oppaani julkaisusta. Galleria KirkasHetken blogipäivitykseen ja kirjan linkkiin pääset tästä. Hämärien hetkien tuikuissakin on toki suora linkki Bod-kirjakauppaan (kelaa vähän alemmas) ja useat nettikirjakaupat kuten Adlibris  myyvät kirjaa myös.

Kommentit

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!