Harmaa taivas



Pisarat tippuvat oksilta harmaassa lumipyryssa


Luulin, että hermostutin taivaan 

Se roiskui päälleni rakeitaan viskoen 
ja minä kiirehdin tutisemaan katoksen alle

Mutta ei se niin ollutkaan-
taivas kasteli vain maata

Se oli taivaan tehtävä 
eikä liittynyt mitenkään minuun

Lähdin astelemaan sumuista tietä,
sulamisen äänet 
rasahtelivat puistikossa

Istahdin hetkeksi lumiseen syliin, 
maa väreili tarkoitustaan-
sielunsadetta 
             poskilleni

ilma tuli täyteen pisaruutta
happea,
         uutta juurevuutta

Taivas harmaana silloin,
    tuoksui varovainen kevät  

***

Ihmisellä on kyky intuitiiviseen ajatteluun. Intuitioon voi useimmiten tukeutua ja sitä voi myös tietoisesti harjaantua kuuntelemaan. Toisinaan on kuitenkin hyvä ottaa pari askelta taaksepäin, rauhoittaa mielensä ja tarkastella tulkintojaan rationaalisemmin. 

Mitä jos ratkaisua ei ole löydettävissä kummallakaan keinoin? Ei selkeää valkoista tai mustaa, vain harmaan eri sävyjä. Harmautta, joka on usein odottelua, kannattaakin opetella sietämään. Uskoa, että asiat loksahtavat kohdilleen oikealla hetkellä. Luottavaisella mielellä on helpompi hengittää.  

***

Värikkäämpää puustoa löytyy KirkasHetkestä. Kurkkaa tästä!

Kommentit

  1. Ihana blogi Sinulla - mukavaa kevättä toivotellen Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hyvää kevättä myös sinulle ja tervetuloa lukemaan lisää🤍

      Poista
  2. Miten monesti kuvittelemmekaan, että asia koskee meitä.
    Joskus meihin osuu vaikkei ollut tarkoitus.

    Pisaran merkitys on niin suuri, ettei se mahdu vielä edes mieleeni.
    Mutta tuoksusta sen tunnistaa.
    Kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oman navan kautta ajattelu ja kokeminen on tietysti luonnollista. Ehkä tiedostamalla asian voi alkaa nähdä paremmin metsää puilta.

      Juu, pieni voi olla todella suurta...💧

      Tällä hetkellä ikkunan takana on täysi talvi. Ei tietoakaan keväästä! ❄️❄️❄️

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!