Pajun lohdutus

Tyhjä penkki, siihen hämmentyneenä lysähdän lohtunani vain pajunkissojen pehmeät posket ja vielä niin unisesti lämmittävät valonsäteet. Katseeni kaarrellessa kaukana pitkin taivaanrantaa

mietin, miten pikkuruinen asia voikin yhtäkkiä mullistaa kaiken.

Samassa ymmärrys raottuu,

mystistä-

mitä täällä oikein tapahtuu?

Kiertolainenko muka 

lopulta tervehdyttäisi ihmisyyttä?

Auttaisi löytämään

lääkitsevät ajatukset,

lämmittäisi sydämet, 

saisi kaipaamaan kohtaamisia,

ehkä nauttimaan hymyistä,

mikroilmeistä silmäkulmissa

ja kohta palaisi 

halusta lukea ihmiseleitä-

heilautuksia, rapsutuksia, kohautuksia.

Alkaisi kaivata kosketusta,

oppisi kuuntelemaan uudestaan,

puhuisi iloksi ja nauruksi,

olisi herkkä itsensä

ja silti vahva tarpeen

tullen puolustautumaan.

Muista tulisi meitä

ja yhdessä selviäisimme tästä.

Illan eteisessä kopistelevat pitenevät varjot ja järven pinnasta helähtävät 

helmiäispilvet laajentavat taivaan.

Huomenna elämänoksat vihertävät.

➽➽➽ Lue aiheeseen liittyvä runo tästä

Lue tietoa monimerkityksellisestä pajusta tästä