Vieraskynä: runoilija Tuija Idänpirtti



Vieraskyna: runoilija Tuija Idanpirtti


näin tullaan runoilijaksi


olipa kerran
edellisessä elämässä
monitaitoinen terveydenhoitaja
opetti kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä
käytäntöön siirtyi ja jäi
Alexander tekniikan semisupiini asento

selinmakuulla pään alla pidettävän kirjan paksuus
on erityisen tärkeä seikka
kotona sopivaksi osoittautui
viisisataakuusikymmentä sivuinen
Kariston Suuri runokirja
joka väittä sisältävänsä
suomalaisen runouden kauneimmat
     9. painos vuodelta 1996
(myöhemmin julkaistut pitää arvioida erikseen)

semisupiini asennossa suoritetun kotijumpan
oheistuotteena runous siirtyi päähäni
jauhautui omanlaisekseen runoksi
jota on aivoistani purkautunut
tämän vuosituhannen ajan

     sen pituinen se



kulma-auringon mysteeri


olen varastanut kulma-auringon lapsilta
liittänyt omiin harmaisiin koulukuviini
     armonauringoksi
     pilkahdukseksi pimeisiin päiviin

haluan ajatella että
lapsilla on kyky tajuta oleellinen
halu antaa maailmalle valoa ja lohtua
     ajattelen kulma-auringon olevan

     lasten tarjoama armo ja valo



Vieraskyna: runoilija Tuija Idanpirtti



levähdyspaikka


    niin vähän levähdyspaikkoja
tienviittoja
lyhtyjä näyttämässä valoa
vaivalloista maastoa
soistuneita rantoja
pimeitä metsiä

kun väsyneenä saavuin perille
riisuit outouden minusta
puit kaltaiseksesi
katsoit puuksi puiden joukkoon



pelko 


äidin pelko ja ahdistus
     ikiaikainen tunne
josta nyt sanotaan
     se on vain tunne
     ikään kuin kylmä tai nälkä

he eivät tiedä mistä he puhuvat
he eivät ole sitä kokeneet
     hätää lapsesta
ihan samaa aikuisestakin lapsesta
samaa keski-ikäisestä ja vanhenevasta

          entisestä vauvasta



hän on metsä


puut suojanaan   turvanaan
pihavaahteroiden alla istuu
omenapuun alla lepää
metsäpolkuja kulkee ihmisten ilmoille
(mitä ovat ihmisten ilmat?)

kaava-alueita   taajamia   keskustoja
toriparkkeja  ostoskeskuksia
kaukaa kiertää

viikkoja viivyttelee
laatii listoja pakollisista
kun on pakko lähteä
lähtee kuin sotaan

mitä sukkelammin saa asiat ajettua
(miten asioita ajetaan?)
sen pikemmin on matkalla lentokentälle
tai sen ohi
uupuneena vihdoin istuu portaallaan
pyrähtää sinitiainen polvelleen
kysyy  missä viivyit niin kauan?



Vieraskyna: runoilija Tuija Idanpirtti
Valokuvaaja: Virpi Miettinen



Tuijan runokirjat:
  • Kuparisammalta kasvava kivi
  • Veljekset länsirannikolta ja muiden kuolleiden puheita
  • Puukko tyynyn alla
  • Paperillepuhuja
  • Tuuli käy läpi talon

  • Tauko hälyssä


Runot ja kuvat ©Tuija Idänpirtti

Kommentit

  1. Kiitos runovieraalle!
    Mainio tuo runojen syntymekanismi. Koitanpa nukkua ensi yön riimirunokirjan päällä tai Elina Karjalaisen Uppo-Nalle -runojen. Jos tarttuisi minuun riimittelyn taito.

    Kulma-aurinko! Mietin pitkään, mikä se on, kunnes valaistuin. Niin se, minkä itsekin piirsin. Vettä, vene, soutelija, pumpulipilvet ja armollinen kulma-aurinko.

    Ihana kotiintulo runossa "levähdyspaikka" - tai niin se minuun solahti.

    Kiitos hetkestä runojesi parissa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!