Aika herätä?

Päivitetty 18.2.20


Pakastesydän
säilytetty salaisuus
aika herätä


En mielelläni lokeroi omaa runouttani mihinkään tyylisuuntaan. Joskus sanat ryöpsähtävät proosarunoudeksi tai jopa tarinoiksi, ja joskus ne typistyvät ajatelmiksi. Ajatuskuplat ovat mielestäni kuin huomautuksia, jotka ovat ajatelmiksi asettautumassa.

Haikut ovat japanilaisia ajatelmia. Niissä on tarkoitus laskea runon tavut niin, että ensimmäisellä rivillä on 5 tavua, keskimmäisellä 7 ja kolmannella 5 tavua eli yhteensä 17 tavua. Haikut kertovat inhimillisistä tunteista rinnastettuna luonnon elementteihin. Pieni runo ei todellakaan tarkoita sitä, että sen sisältö olisi mitätön. Haikut ovat syväluotaavia ja tarkoin harkittuja, mikä tekee niistä melko haastavia kirjoittaa.

Usein haikuista paljastuu myös vuodenaika, joka ei tässä runokuvassani jää kenellekään epäselväksi. Tai en sittenkään ole varma, kun tänä vuonna luonnossa näyttää keväältä jo tammikuussa. Parvekkeellani käyskentelee kärpänen, joka selvästi on kohmeessa, mutta hissuttelee päättäväisesti eteen päin. Metsässä komeilevat sammalet rehottavat kirkkaanvehreinä kuin huhtikuisen lämmön vallitessa. Kohta kai leskenlehdet heräävät. Toisaalta seinälleni on parkkeerannut talviunilleen leppäkerttu, joka vain hieman venyttelee sääriään auringon säteen osuessa siihen. Ei ole ihme, jos runous, joka on sidoksissa luontoon, menee myös hieman sekaisin.