Hiutaleet kuin tähdet


Ajatukseni heittelehtivät läpi jäisen oksiston kiertyen puiden runkojen ympärille. Ne takertuivat pahkoihin ja havuihin, syöksyivät mutkaisiin juuriin ja rihmastoihin.

Tulin varta vasten lammen ääreen vastaanottamaan peilikuvani. Pääkallot ritisivät jalkojeni alla ja korvissani humisi hämärtynyt mennyt.

Hengitin hetken syväkipua. Pikkuhiljaa pakkanen nipisteli pois pintaunisen kuutamon jäljet ja seisahdutti ajatukseni levollisuutta kohti.

Käännyin katsomaan pientä itseäni. Hän ei ollut eksyksissä. Nostin lohkareet harteiltani ja jätin ne sinisen puun juurelle. 

Hiutaleet leijailivat 
                  kuin tähdet.

Runotalon voimarunopolulla kohtasin ihmisiä luonnon opastusten ja vuorovaikutteisten sanojen kautta. Se auttoi minua keskittymään päivittäiseen kirjoittamiseen ja kasvatti entisestään ymmärrystä siitä, että olemme ihmisinä kaikki samassa veneessä. Käy kurkkaamassa ihanan Runotalon sivustoa tästä.

Runoon "Hiutaleet kuin tähdet" on sekoittunut unta, kokemuksellista mielenmaisemaa ja voimarunopolulta laskeutuvia pölyjä.  

KirkasHetkessä on myös uusi blogikirjoitus. Pääset sivustolle tästä.

Kevättä kohti ystävät! 💛



Kommentit

  1. Kiitos, olipa ihana lukea tämä ja kuvasi ovat valtavan kauniita. Varsinkin viimeisin kuva - sitä voisin katsoa vaikka miten kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja voimauttavista runopoluistasi Sari! 💚

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!