Sinä selviät

  Päivitetty 18.2.20                            
Krooninen kipu


Lempeä olemus aamusumussa

ihmetellen
outoa kulkijaa

Painan pääni kämmeniini
en usko, että jaksan enää

Valon hento väreily
höyryävä tuhahdus

tummat silmät lupaavat
kyllä sinä selviät

                                                                                                              
Sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *

Kroonisen kivun hoito on viime aikoina ollut medioissa tapetilla, sillä se ei ole toteutunut tasapuolisesti eikä inhimillisesti toivotulla tavalla kaikkialla Suomessa. Itsekin kivusta jotain tietävänä iloitsen potilasyhdistys Kipukapinan toiminnasta. Hyvän hoidonhan pitäisi rakentua ainakin kattavasta tutkimisesta, lääkehoidosta, fysioterapiasta ja mielen hoidosta yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kipusairas saattaa kuitenkin joutua kärsimään kohtuuttomasti, jos hoitoketjussa on aukkoja tai menetelmät ovat epäinhimillisiä. Järjestäytyminen epäkohtia vastaan tuo kivuista kärsiville ihmisille toivoa paremmasta.

Vaikka parantavaa hoitoa ei sairauteen löytyisikään, oikeanlainen kohtaaminen sairauden ja terveyden hoidossa on aina mahdollista. Kohtaaminen, joka on kunnioittavaa, tasavertaista ja potilasta uskovaa, lohduttaa ja tuo hetken helpotusta sairastavalle. Myös perhe ja ystävät ovat kallisarvoisia rinnalla kulkijoita, jos he ymmärtävät sitä todellisuutta, missä kipuileva ihminen joutuu elämään.

Toiset kivuista kärsivät saavat apua erilaisista vaihtoehtohoidoista. Näiden hoitomuotojen kokeileminen tulee usein hyvin kalliiksi, sillä yhteiskunnalta ei kokeiluihin saa tukea. Monelle tuovat lohtua myös tassuterapeutit eli koirat, kissat ja muut kotieläimet. Intuitiivista kohtaamista voi runon tavoin tarjoutua vaikka sorkkaterapeuteilta, katseen voimalla.

Alla kollaasi joistakin kipua käsittelevistä kirjoista. Ehkä niistä on sinulle apua.


*

Kommentit

  1. Leppoisa kuin lehmä laitumella.

    Lämmin hönkäys ja hups, lehmän kieli nuolaisee koko naaman puhtaaksi.
    Pois, pois, huiskii lehmän häntä kärpäsiä.
    Ja minua naurattaa niin, että menen ilosta sykkyrään.

    Naurattaa vielä silloinkin, kun astun pintakuivaan lehmänläjään. Se on kuin Bebe-leivos. Sisus pursuaa varpaiden välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun pystyy nauramaan itselleen ja löytää huumoria elämästään, on aika lailla ottanut niskalenkin kivuista ja muistakin synkeyksistä. Kiitos paljon kommentistasi, kyllä mua ainakin nauratti!

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!