Lepyytys

Kuuntelin syyllisyyteni kuorsausta
se istui kippurassa keinutuolissa

kiikkui hiljakseen
läpivedossa

kosketin varovasti vihaista tuulta
lakkasi viima
ja keinutuolin narina

ei se paljoa lepyttelyä kaivannut
vain riukun

silitin hikistä otsakiehkuraa

herättelin
syvältä syöpymästä

katumus pusersi kyyneltä

avautukoon
lukko lupauksesta
tyyneys hyvityksestä


Kaikesta äitienpäivän vieton ihanuudesta huolimatta, en välttynyt ajatuksilta, että miten olisin voinut olla parempi äiti. Äidit ovat kai ihmisryhmä, jotka kokevat syyllisyyttä aivan kaikesta. Jos ei muusta, niin yleisestä riittämättömyydestä. Pitäisi muka olla superihminen ilman inhimillisiä tunteita. Kuulet varmasti jo tuossa lauseessa hehkuvan punaisen ristiriidan. 

Kukaan ei ole täydellinen tai virheetön kasvattaja. Pääasia on, että tutkiskelee vanhemmuuttaan ja pyrkii ohjaamaan lasta johdonmukaisesti. Vaikka vanhempi saakin olla koko inhimillisten tunteiden kirjon omaava ihminen, on tarpeen olla olematta tunteidensa johdateltavana. 

Koska syyllisyys itsessään vaikuttaa ihmisen sisäiseen, se saattaa riittää hiomaan lapsen käytöstä. Lapselle on kuitenkin hyvä opettaa anteeksi pyytämistä, koska se tekee syyllisyyden näkyväksi ja helpottaa sekä väärin kohdellun että vääryyttä tehneen oloa. Näin  empatiakyky ja oikeudentaju kehittyvät molemmilla osapuolilla. 

On outoa, että anteeksi pyytämisestä puhutaan kohtalaisen paljon, mutta anteeksi saamisesta ei niinkään- paitsi ehkä jumalallisessa merkityksessä. Kysehän on kuitenkin suuresta helpotuksen ja hyväksynnän kokemuksesta ihan ihmistenkin välillä. Lapsi saa pyyhkiä pois sekä tekonsa että sen tuottaman häpeän voiden jatkaa leikkejä puhtain ämpärein ja lapioin. Jos taas koet vanhempana syyllisyyttä ja pystyt toimimaan vastuullisella tavalla, olet riittävän hyvä vanhempi ja voit seistä omassa ilmaisten ämpäreiden jonossasi tyytyväsenä vihellellen. 

Tässä 3 toimintatapaa, jotka helpottavat lapsiperheen arkea ja vähentävät vanhemman syyllisyyden tunteita:
  1. Kiitä lastasi hienosta toiminnasta arjessa ja iloitkaa usein yhdessä.
  2. Opeta lapsellesi empatiaa lohduttamalla häntä ja ohjaamalla häntä toimimaan samoin.
  3. Jos lapsi on toiminut väärin, opeta häntä lempeästi (=ikänsä mukaisesti) pyytämään anteeksi ja hyvittämään tekoaan. Myös vanhemman on taivuttava pyytämään anteeksi lapselta ja teko hyvitettävä, jos häntä on kohdeltu väärin.

Runossa Lepyytys lepytellään vihaa, jonka suojassa syyllisyys kuorsaa.




Lue: ➽➽➽ Tyyny on huonosti 
Lue: ➽➽➽ Rauha




Kommentit

  1. Syyllisyys onkin jännä juttu.
    Sen kuuluukin ilmaantua, kun on tehnyt väärin.
    Mutta salakavala se on. Silloinkin se ilmaantuu, kun on tehnyt parhaansa. Muistuttelee ja kiusaa, nostaa pinnalle pieniä huomioita ja huutaa kovaan ääneen: "Olisit voinut olla vielä parempi!"

    Pidin tästä runosta, koska se kertoo todeksi sen, mitä itsekin koen. Tunne on todellinen, syy on turha.

    Tein ihan varmasti parhaani äitinä!
    Niin sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tiivistys tuo "Tunne on todellinen, syy on turha".

      Ehkä herkkä syyllisyydentunto on jossain kohtaa hyväksi, mutta menneitä ei voi muuttaa. Anteeksi pyytäminen, saaminen ja antaminen paikkaavat tahatontakin epäoikeutta. Useimmiten. Kai.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!