Hopeasilmäiset linnut

Naakkaparvi tuolla

painuvaa aurinkoa vasten

muodostamassa muistojen nauhaa 

 

Miten pysähtyykään mieleen 

piirtyy utuisena

tuudittaakseen vaiko 

sittenkin piinatakseen menneillä

Oksat, joille naakat istahtavat

ovat toisille kehto ja toisille vitsa

Linnut pysyvät paikoillaan

vaikka maa pyörii ja aika hajoaa

Aina on joku, joka keikkuu erillään, 

horjahtaa ja polttaa varpaansa

Sekin on itselleen paras mahdollinen naakka

silti maa järisee ja vuoret sylkevät

Onko murtuman oltava aina niin 

kipeä ja lintu ajettava loppuun

Raukan on raunioilla rakennettava  

kunnes taivas läpinäkyväksi muuttuu

Muistoilla on hopeinen lumous:

kauniita ympäröi hohde 

mutta ikävät kokemukset kurjistuvat 

Naakkaparvi tuolla- 

yhdellä on näkyvä arpi 

jokaisella ruhjeita sulkiensa alla

💛 Runossa on kyse monista yksilöön ja yhteisöön liittyvistä syväluotaavista asioista, joita olen mielessäni tutkiskellut. Siinä kuvastuu myös maapallomme tila, joten näen tässä hienoisen mahdollisuuden vaikuttaa luontomme hyväksi. 

Aiemmissa postauksissani esimerkiksi Ylenkatsottu maa ja Sieluni silmillä olen kertonut henkilökohtaisista ryhtiliikkeistäni ekologisemman elämäntavan suhteen. Nyt vuorossa on ollut sähköasia. Sähköyhtiöiden kilpailutus ei ollut turhaa. Sain aiempaa edullisemman sähkön, ja kaupan päälle hyvän ekomielen.

💛 Tiesitkö muuten, että naakat ovat pieniä varislintuja, joilla on lintumaailmassa poikkeukselliset hopeansiniset iirikset? Kuin pajunkissat! Lue lisää mielenkiintoisista naakoista tästä.

💛 Lue seuraavaksi: Siipisulkanen ja Lenninhaituva tästä.

💛 KirkasHetken blogipostaukseen pääset tästä. Galleriassa on paljon uusia maalauksia.

Hyvää pääsiäistä! 💛💛💛💛💛