Filia



hamarien hetkien tuikut


Tuolla on sinivuokkoja, ihminen hengähtää ihastuksesta tai ehkä kenties talven latistamasta kunnosta. Pajunkissat ovat jo kuoriutuneet koteloistaan ja muutama valkovuokon nuppukin kannon juurella. Jättimäinen metsäjänis vilahtaa etsimään sutinoitaan 
ja palokärki naputtaa toukkia kaarnan alta.

Luonnossa kaikki tietävät miten olla, miten syntyä ja miten kuolla. Asiat tapahtuvat ajallaan ja oikeassa järjestyksessä, uudestaan ja uudestaan. Mutta ihminen hyppii purolla kiveltä toiselle päättämättömänä, 
hetket tuntuen päättymättömiltä loukoilta, ansoilta, elämänperiltä.

Kengänkärki juuttuu kivenrakoon ja vääntää nilkkaa. Ihminen yrittää hymyillä harmille, mutta hänen 
poskensa nykivät. Kipu muistuttaa suosta, joka ei tule idästä, ei lännestä vaan ihmisen sisältä ollen pohjaton muta ja lieju. Sen imu pakottaa tuijottamaan syytösten ammottavaan silmään ja ihminen alkaa uskoa, ettei elämässä muuta olekaan kuin uuvuttavaa kamppailua vajoamista vastaan. 


hamarien hetkien tuikut


Auttaisiko häntä tuo tuuli, työntäisi johonkin suuntaan, elämänvirtaan, missä kaikki muukin etenee- tai sitten vain virtaan. Eihän sellaisesta vetelästä voi nousta kuin taivaan kutsumana- tai ehkä toisen vetämänä.

Puutarhasta karanneet posliinihyasintit laineilevat 
auringossa maa-ampiaisten piirittäminä. Näsiät avautuvat kukkaan ylväinä mutta sävyltään lempeinä. Rastaat pyrähtelevät niin läheltä, että melkein voi poskellaan tuntea siiveniskun. Kotiin pyrkivän ihmisen siivet ovat vain lapaluuntyngät.

Harvinaiseksi jääneen saastelinnun jättämä vana taipuu taivaalla tuulen kulkusuunnasta poiketen. Ihminen löytää siitä yllättäen viestin. Hän päättää suunnistaa vastatuuleen, katsoen kauas murehtimatta, olojaan liikaa märehtimättä. Ehkä olisi helpompaa taivaltaa toisen kanssa, mutta voisiko toisen ihmisen ystävyyteen koskaan luottaa. Tulisiko vielä joskus sellainenkin aika, jolloin hän uskoisi lapsen lailla olevansa osa taivaallisesti huolehdittua puutarhaa.


hamarien hetkien tuikut


Siinäpä tarinointia toukokuulle. Kreikankielinen sana filia tarkoittaa rakkaudellista kiintymystä, suojelua, hellyyttä ja arvostusta. Se on ystävyyttä ja myötätuntoa toista kohtaan. Tarina päättyy vähän lässysti, mutta onhan se huomattavasti lohdullisempi kuin vaihtoehto, missä ihminen imeytyisi itsesäälin pimeään pyörteeseen eikä pääsisi ikinä pois. Silloin blogini nimeen olisi pitänyt jättää pelkät "hämärät" ilman tuikkuja. Ehkä sellainen tarinointi tai runoilu voisi toisaalta tuoda herättelevää vaihtelua!?

Pyörteistä ja pyörittelyistä puheen ollen KirkasHetkessä on juttua siitä, miten pyörteitä ja kilpiä voi maalata. Tervemenoa lueskelemaan tästä!

PS!! Bloggerissa ei tueta enää FeedBurneria (verkkosyötteen hallintapalvelu), joka on ollut blogissani käytössä. Siksi lakkasit ehkä saamasta uusista julkaisuista ilmoitusta sähköpostiisi eikä tilausmahdollisuutta ole ennen heinäkuun loppua. Jos olet tallentanut blogini kirjanmerkkeihisi, sekin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi uusiksi. Mikäli ongelmia ilmenee laitathan viestiä s.postilla. Kiitos!


Kiitos, kun tulit ja luit 💗




Kommentit

  1. Ajatuksia herättäviä sanoja.
    Kyllä ihminen, kaikessa viisaudessaan, on myös melkoinen typerys, kun haluaa irtaantua luonnosta. Elää kuin ei olisi osa tätä kaikkea kaunista ja upeaa.

    Joskus on viisautta katsoa kauas.
    Kun lähellä on hankaluutta. Kaukana siintää aina jotain hyvää, uutta, toivorikasta. Sitä kohti, katse ja kulku.

    Heleää toukokuuta 💚

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Luonnosta vieraantuminen voi olla osa syy siihen, ettei siitä huolehdita riittävän hyvin. Itsestäni tuntuu, että paras tapa elää on kulkea käsi kädessä kesäisen kasvun ja talviunen vuorottelevaan tahtiin. Luonnon mukana. Jos vain olosuhteet mitenkään sallisivat.

    Kuten kirjoititkin, kauas katsominen voisi tarkoittaa sitä, ettei tuijota vain napaansa. Nähdä paremmin kokonaisuutta, eikä takertua omiin eikä muiden epätäydellisyyksiin. Ja tietenkin unelmia kohti kulkemista.

    Ihanaa toukokuuta sinnekin! 💚

    VastaaPoista
  3. Käsi kädessä luonnon kanssa on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Kiitos lukemisesta ja kommentistasi Merja! 💜

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!