Käänny, että näet minut

Hiljaa leijuvat siemenkodat
perhoset kuin leikkisivät niillä
torvikukista yli tiukkuva mesi
vierelläni solisee valonkaari
sininen lehtisade suhisee
En ole ennen noussut tuulen matkaan
pilvissä nähnyt hevosten laukkaa
horisonttia, missä mustekalat taistelevat
puita, joiden kukat täytyy laulaa uneen
Vuoret piirtyvät tummina
revontulten laineita vasten
töyhtöt keikkuvat apinoiden päissä
lyhtyinä kapenevan vuoripolun
Korkealla kirkuu kotka-
se liitää edelleni mutkan taa
En ole ennen nähnyt noin pientä mökkiä
hahmoa odottamassa käsivarrelleen kotkaa
silmiä, jotka tulisina liekehtivät
ovi perässään sulkeutuu
Vuorimökin ikkunalla
valaisee valunut kynttilä
eteisestä vuoren sisään
aukeaa avarat sielunsalit
kurkin ja kaipaan
pääsenköhän koskaan-
ovi avautuu
©Katriina Uski
***
Ovet kuvaavat monesti sitä, miten jokin aikakausi elämässä sulkeutuu tai avautuu. Joskus lukossa olevaa ovea saattaa joutua kolkuttelemaan kauan, jopa vuosia. Toisaalta ovi voi lennähtää yhtäkkiä auki ja samassa ilmavirrassa aukeaakin monia odottamattomia ovia.
Jos kuvittelisit itsesi kulkemaan runon matkassa, mitä yksittäiset asiat voisivat merkitä juuri sinulle?
Käänny, että näet minut on itselleni merkityksellinen mielikuvaruno, joka on julkaistu aiemmin runokirjassani Sohvalle mahtuu neljä sekä runoantologiassa Runo päivässä- Poem a day. Mielikuvarunot ovat lemppareitani. Ne ovat täynnä symboliikkaa ja fantasianomaista tunnelmaa.
Runossa on ehdottomasti myös lämmin päivä (ja pimenevä ilta). Saimme nauttia ennätyksellisen kuumasta toukokuusta, mutta kesäkuu on ollut suomimaisen vaihteleva. Jotkut kärsivät kuumuudesta, mutta itselleni kunnon kesäsäässä on kaikin puolin helpompaa. Lämpö auttaa kipuihin ja mielikin on virkeämpi.
💚 Hyvää juhannusta!
💚Lue seuraavaksi Juhannuspolku tästä
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!