Käänny, että näet minut

 

Hiljaa leijuvat siemenkodat

perhoset kuin leikkisivät niillä

torvikukista yli tiukkuva mesi

vierelläni solisee valonkaari

sininen lehtisade suhisee

En ole ennen noussut tuulen matkaan

pilvissä nähnyt hevosten laukkaa

horisonttia, missä mustekalat taistelevat

puita, joiden kukat täytyy laulaa uneen

Vuoret piirtyvät tummina

revontulten laineita vasten

töyhtöt keikkuvat apinoiden päissä

lyhtyinä kapenevan vuoripolun

Korkealla kirkuu kotka-

se liitää edelleni mutkan taa

En ole ennen nähnyt noin pientä mökkiä

hahmoa odottamassa käsivarrelleen kotkaa

silmiä, jotka tulisina liekehtivät

ovi perässään sulkeutuu

Vuorimökin ikkunalla

valaisee valunut kynttilä

eteisestä vuoren sisään

aukeaa avarat sielunsalit

kurkin ja kaipaan

pääsenköhän koskaan-

                           ovi avautuu

©Katriina Uski

***

Ovet kuvaavat monesti sitä, miten jokin aikakausi elämässä sulkeutuu tai avautuu. Joskus lukossa olevaa ovea saattaa joutua kolkuttelemaan kauan, jopa vuosia. Toisaalta ovi voi lennähtää yhtäkkiä auki ja samassa ilmavirrassa aukeaakin monia odottamattomia ovia.

Jos kuvittelisit itsesi kulkemaan runon matkassa, mitä yksittäiset asiat voisivat merkitä juuri sinulle?

Käänny, että näet minut on itselleni merkityksellinen mielikuvaruno, joka on julkaistu aiemmin runokirjassani Sohvalle mahtuu neljä sekä runoantologiassa Runo päivässä- Poem a day. Mielikuvarunot ovat lemppareitani. Ne ovat täynnä symboliikkaa ja fantasianomaista tunnelmaa.

Runossa on ehdottomasti myös lämmin päivä (ja pimenevä ilta). Saimme nauttia ennätyksellisen kuumasta toukokuusta, mutta kesäkuu on ollut suomimaisen vaihteleva. Jotkut kärsivät kuumuudesta, mutta itselleni kunnon kesäsäässä on kaikin puolin helpompaa. Lämpö auttaa kipuihin ja mielikin on virkeämpi. 

💚 Hyvää juhannusta! 

💚Lue seuraavaksi Juhannuspolku tästä