Valo




Auringon kristallit
rapisevat
kuomien pohjissa

sateenkaaritäpliä
silmäkulmassa

VALO elää vielä

❄❄❄

Kun kuvan kaltaisia täydellisyyksiä bongaa luonnosta, tuntee itsensä tosi pieneksi. Omat aistit vaikuttavat puutteellisilta ja tekisi mieli nähdä enemmän, tajuta enemmän. 

Tekisi mieli myös omistaa parempi kamera, jotta voisi vielä tarkemmin ikuistaa ihmeitä. Ainakin ne inspiroivat runoilemaan ja joskus vähemmän sanoja on enemmän. 

Kaamoksemme on tältä erää ohi ja valon määrä lisääntyy. Vastaanotan sen lahjana ja harvinaisena herkkuna täällä Pohjolassa.

Kommentit

  1. Kun kirjoitit tätä, valo oli vähissä.
    Piilossa kristallikiteissä ja häivähdyksinä silmäkulmassa.
    Nyt valo on jo voittanut pimeän,
    mutta pimeän ajan valo on erilaista.
    Keväällä valo tulvii,
    mutta talvella se vain tuikahtelee.

    Sama toive on minulla. Parempi kamera.
    Mutta sitten mietin sitä kuvien määrää, käsittelyä, tallentamista...huh, se ei ole minun hommaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Vaikka olen kesäihminen, pieni talvinen valo on maailman tunnelmallisinta. Joskus sen voi yllättäen löytää tosi pienessä muodossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!