Huolen pitoa vai huolenpitoa

Pidän huolta kädessäni-

se puuskuttaa runossa

pyörii siinä

kuin päämäärätön hyrrä

Ohjaisinko huoleni

takan reunan koristeeksi

kattilan kannen pitimeksi

 

vai huolinukkeen tyynyni alle

Aamulla ripustaisin sen

pyykkinarulle

kuivumaan- 

         tuskanhiestään

Vai jättäisinkö sen rukoukseen 

rauhoittumaan

     

         ettei kävisi raukalla 

sydämen päälle

Uskaltaisinko laskea 

sen käsistäni

       

        silmieni alta

   kontrollistani

***

Löysin taannoin talitintin vauvan kadulta. Koska auto kaarsi jo mutkan takaa, minun oli nostettava lintu käsiini ja vietävä turvaan. Ajattelin, että jättäisin sen lähimpään pusikkoon, josta emo sen varmasti löytäisi. Mutta sitten aloin miettiä hylkäisikö emo sen ihmishajun vuoksi. Kettu tulla lampsisi paikalle ja saisi lintusesta mojovan välipalan. Riskejä sen elämässä piisasi, joten pelastaisinko poikasen turhaan. 

Pikkuinen tapitti pikimustilla silmillään minua ja oli sööteistä söötein. Se ei osannut vielä pelätä. Vaistomaisesti nostin hieman kättäni ja yhtäkkiä lintu pyrähti lentoon. Se jaksoi juuri ja juuri pihakoivun alimmalle oksalle. Ehkä sen olisikin ollut vaikea ponkaista lentoon maasta. Iloitsimme tapahtumasta kahden ohi kulkeneen mummon kanssa. Hyvä tekoni ei ollut turha ja lintunen sai uuden mahdollisuuden. 

                          

Huolen pito on eri asia kuin huolenpito. Luullessaan olevansa huolehtivainen, saattaakin ylläpitää juuri päinvastaista. Huolen pitäminen voi olla melko itsekeskeistä pohjautuessaan pelkoon, epäluottamukseen ja hauraaseen omanarvontuntoon. Aito huolenpito edellyttää hieman uskoa ja järjen ääntä. Usko on luottamusta siihen, että pienelläkin hyvällä teolla on kauaskantoinen merkitys ja voima. Järki sanoo, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja joskus on osattava päästää irti. Huoli asettuu uskon ja järjen kautta oikeisiin mittasuhteisiin sekä itseen, toisiin että aikaan nähden. 

Elämä on liikkuva polku. Vaikka asiat eivät etenisi omien ajatusten tai askelten tahdissa, ne etenevät. Ja jos eivät, siihen on suurempi syy, kuin itse pystyy käsittämään. Huolen ei tarvitse puuskuttaa runossa eikä pikkulinnun jäädä kämmenelle iäksi. Asiat voivat levätä rukouksessa ja sulaa omia aikojaan rakkaudeksi.

↪ Lue Lepyytys tästä

↪ Lue Arttu Alaston Story tästä