Huolen pitoa vai huolenpitoa

Pisarat kelluvat lehtien paalla kuin kammenilla


Pidän huolta kädessäni-
se puuskuttaa runossa
pyörii siinä

kuin päämäärätön hyrrä

Ohjaisinko huoleni
takan reunan koristeeksi
kattilan kannen pitimeksi
 
vai huolinukkeen tyynyni alle

Aamulla ripustaisin sen
pyykkinarulle
kuivumaan- 
         tuskanhiestään

Vai jättäisinkö sen rukoukseen 
rauhoittumaan
     
         ettei kävisi raukalla 
sydämen päälle

Uskaltaisinko laskea 
sen käsistäni
       
        silmieni alta
   kontrollistani


Löysin taannoin talitintin vauvan kadulta. Koska auto kaarsi jo mutkan takaa, minun oli nostettava lintu käsiini ja vietävä turvaan. Ajattelin, että jättäisin sen lähimpään pusikkoon, josta emo sen varmasti löytäisi. Mutta sitten aloin miettiä hylkäisikö emo sen ihmishajun vuoksi. Kettu tulla lampsisi paikalle ja saisi lintusesta mojovan välipalan. Riskejä sen elämässä piisasi, joten pelastinko poikasen turhaan? 

Pikkuinen tapitti pikimustilla silmillään minua ja oli sööteistä söötein. Se ei osannut vielä pelätä. Vaistomaisesti nostin hieman kättäni ja yhtäkkiä lintu pyrähti lentoon. Se jaksoi juuri ja juuri pihakoivun alimmalle oksalle. Ehkä sen olisikin ollut vaikea ponkaista lentoon maasta. Iloitsimme tapahtumasta kahden ohi kulkeneen mummon kanssa. Hyvä tekoni ei ollut turha ja lintunen sai uuden mahdollisuuden. 
                          
Huolen pito on eri asia kuin huolenpito. Luullessaan olevansa huolehtivainen, saattaakin ylläpitää juuri päinvastaista. Huolen pitäminen voi olla melko itsekeskeistä pohjautuessaan pelkoon, epäluottamukseen ja hauraaseen omanarvontuntoon. Aito huolenpito edellyttää hieman uskoa ja järjen ääntä. Usko on luottamusta siihen, että pienelläkin hyvällä teolla on kauaskantoinen merkitys ja voima. Järki sanoo, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja joskus on osattava päästää irti. Huoli asettuu uskon ja järjen kautta oikeisiin mittasuhteisiin sekä itseen, toisiin että aikaan nähden. 

Elämä on liikkuva polku. Vaikka asiat eivät etenisi omien ajatusten tai askelten tahdissa, ne etenevät. Ja jos eivät, siihen on suurempi syy, kuin itse pystyy käsittämään. Huolen ei tarvitse puuskuttaa runossa eikä pikkulinnun jäädä kämmenelle iäksi. Asiat voivat levätä rukouksessa ja sulaa omia aikojaan rakkaudeksi.

Puu taynna vaaleanpunaisia kukkia


↪ Lue Lepyytys tästä

↪ Lue Arttu Alaston Story tästä



Kommentit

  1. Tämä pohdiskelu kosketti minua tänään eri tavalla kuin lukiessani sen ensimmäistä kertaa.
    Olen yrittänyt pitää huolta ystävästäni hänen suuren surunsa keskellä. Olen tuntenut itseni niin pieneksi.

    Kunpa voisinkin ottaa hänen värisevän sydämensä kämmenelleni ja pitää sitä siinä niinkuin pientä lintua. Silitellä ja hyväillä, antaa turvaa.

    Kunpa uni armahtaisi häntä edes yön ajaksi.

    VastaaPoista
  2. Olen pahoillani ystäväsi puolesta.
    Onneksi hänellä on sinut.
    Paljon voimia 💜

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!