Soutelija

Keltaiseksi muuttunut puun lehti
Syksy ei hiippaile. Se kosauttaa yhdessä myrskyisässä yössä puolet puiden lehdistä alas. Minä istun itkien leijuvalla lehdellä ja laskeudun soutamaan keltaiseen mereen.

Katselen, miten pihlajanmarjat heiluvat tuulessa ja puolukat helottavat sammaleilla. Kohta ei ole enää punaisuutta vaan pelkästään kuihtumista. Käpertymistä. Lahoamista.

Kolme puolukan marjaa ja sadepisaroita metsassa
Taivaan violeteissa kottaraiset pakkaavat jo. Pikku hiljaa ne asettuvat sähkölangoille lähtölaskentaan. Tärisen lehdelläni ja tunnen, miten sieluni kuolehtii.

Pihlajanmarjoja auringossa
Ensimmäisissä sadepisaroissa helmeilevät ohikiitävät prismat ja meri on hetken kultaa. Kun suuret karpalot tömähtelevät maahan, saan kunnon vauhdin lauttaani. 

Yksi mustikan marja punertavissa varvuissa
Nauran tuulesta ja sateesta! 
Siipien lehahdus luo maahan tumman varjon ja minä painaudun putouksen taa. 



Ehkei se niin kamalaa olekaan. Antaa kaiken muuttua ja muuttua taas uudestaan. Jospa vain hyväksyisi, että uusiin alkuihin on aina sisäänrakennettu menneiden itkuja. Jään jäätyvän virran suojaan, kunnes vesi liikkuu taas.





Lue seuraavaksi:
Syys ja muut ajat tästä 
Kipureput tästä 
Galleria KirkasHetken uusin postaus tästä



Kommentit

  1. Tähän tekstiin minä hukuin ensilukemalla. Vajosin sen armolliseen syleilyyn ja vedin päälleni peitoksi lupauksen uusista aluista.

    Annan itselleni luvan itkeä hieman mennyttä kesää ja yritän pitää tästä ajasta. Katson sitä lempeästi silmien rakosista niin, että valo pääsee sieluuni, mutta pimeä jää ulos. Ja sille pimeälle sytytän joka ilta pienen kynttilän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. Tuli karpalo silmäkulmaanikin.
      On mahtavaa, kun toinen ihminen ymmärtää mitä tarkoitan. 💜
      Minäkin sytytän kynttilän joka ilta.

      Poista
    2. Sekin on ihanaa, kun joku sanoittaa tuntemuksia, joita juuri nyt moni muukin tuntee. Minä ainakin.

      Koko ajan pahenee, mutta koitetaan kestää.
      💜

      Poista
  2. Ihastuttavia runoja.

    Harri Oulusta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, että kommentoit!