Pieni parvekepuutarha osa 3

Pieni parvekepuutarha osa 3


Orvokki on niin tätimäinen kukka, ajattelin nuorena.
En osannut silloin vielä katsoa niiden puhutteleviin silmiin.

Olen siis kehittynyt tädiksi.

Saan olla sydämestäni osa tätä maata,
keskittyä kukkasiini kyynärpäitä myöden,
ihastella punakoisoja ja munakoisoja,
päivitellä siivekkäiden sutinoita ja poikasten parkinoita,
ihmetellä puita ja niiden maata koossa pitäviä juuria

ja enenevässä määrin 
         vaania nettikaupoissa ekologisempia 
                               kaulahuiveja ja villahousuja...


Pieni parvekepuutarha osa 3


Tädiksi kasvaneena vapaudun 
koristuksen vaatimuksista, 
naisellisuuden nimessä esiintymisestä  
ja kaikkinaisen tärkeilyn hälvetessä 
                 
   itseviisaudesta.
 
Miten helpottavaa onkaan irrottaa 
itsensä pinttyneistä tavoista, 
etsiä perimmäistä minuuttaan
ja elämisen jutun juurta, 

nuuhkaista syvään ja  
                 nähdä luominen ympärillään.


Pieni parvekepuutarha osa 3


🤍Kaamoksen hetkellä on mukava muistella, miten kesällä katselin kimalaisten peuhaamista orvokeissani. Ne tekivät itselleen ominaista osuuttaan auringossa jo aamutuimaan. Tulin siitä hyvälle mielelle ja työnsin itsekin sormeni multaan. Kaikki siemenet tarvitsevat runsaasti vettä, auringon lämpöä ja hoivaa. Pieni lisäravinne antaa potkua kasvuun ja auttaa kukoistukseen. Melko saman suuntaista kuin ihmistenkin (perus)tarpeet. Olemme selvästi perimältämme samaa Luojan luomaa energiaa.

🤍Jaa että mikä ihmeen punakoiso? Suomessakin kasvava myrkyllinen pieni kaunotar. Katso kuva täältä.

🤍Blogini synttäreiden kunniaksi tutkin hieman tilastoja. Klikkaa ja lue vuoden aikana eniten lukijoita keränneet postaukset:

Pronssi: Luurankoni


                                            

Kommentit

  1. Yhdyn täydestä sydämestäni ajatuksiisi tädismistä. On ihanaa olla täti!!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenstistasi! Tädismi- mikä mahtava termi! 😁

      Poista

Lähetä kommentti

Mahtavaa, kun kommentoit!